It’s Only Rock ’n’ Roll (But I Like It)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
”It’s Only Rock ’n’ Roll (But I Like It)”
The Rolling Stones
Singlen ”It’s Only Rock ’n’ Roll (But I Like It)” kansikuva
Singlen tiedot
 Albumilta It’s Only Rock ’n’ Roll
 B-puoli ”Through the Lonely Nights”
 Nauhoitettu  joulukuu 1973 & huhtikuu – toukokuu 1974
 Julkaistu 26. heinäkuuta 1974
 Tekijä(t) Mick Jagger, Keith Richards
 Tuottaja(t) Jagger, Richards
 Tyylilaji rock, rock and roll
 Kesto 05.07
 Levy-yhtiö Rolling Stones Records
Muut kannet
Only Rock n Roll UK.jpg
Britannian-painoksen paperipussi.
The Rolling Stonesin muut singlet
Doo Doo Doo Doo Doo (Heartbreaker)
1973
”It’s Only Rock ’n’ Roll (But I Like It)”
1974
Ain’t Too Proud to Beg
1974

”It’s Only Rock ’n’ Roll (But I Like It)” on brittiläisen rock-yhtye The Rolling Stonesin vuonna 1974 julkaisema kappale albumilta It’s Only Rock ’n’ Roll. Kappale on merkitty Keith Richardsin ja Mick Jaggerin tekemäksi, vaikka tuolloin Faces-yhtyeeseen kuuluneella Ron Woodilla oli kappaleen syntyyn suuri vaikutus. Hänet merkittiin kuitenkin vain kappaleen ”innoittajaksi”.[1]

Jagger ja Richards ovat ainoat kappaleessa esiintyvät Rolling Stonesin jäsenet. Bassoa soittaa Willie Weeks ja rumpuja Faces-yhtyeen Kenney Jones.

Työstö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”It’s Only Rock ’n’ Roll” syntyi, kun Ron Wood työsti Mick Jaggerin avustuksella albumiaan I Can Feel the Fire. Sen jälkeen Jagger, joka oli tuonut paikalle myös David Bowien, pyysi Woodin apua omaan kappaleeseensa, jossa oli valmiina vain kertosäkeen rivi It’s only rock ’n’ roll. Kappaletta työstettiin niin, että Wood ja Bowie lauloivat taustoja ja Willie Weeks soitti bassoa. Rumpalin puuttuessa Faces-yhtyeen Kenney Jones herätettiin keskellä yötä ja kutsuttiin paikalle. Sessio oli repaleinen, mutta kappale saatiin nauhalle.[2]

Kappaleen työstöä jatkettiin Island Studiosissa, missä Keith Richards halusi poistaa Woodin kitaraosuudet. Rolling Stones yritti nauhoittaa kappaletta uudelleen, mutta lopulta alkuperäinen pohjaraita säilytettiin ja sen päälle tehtiin päällekkäisäänityksiä.[2]

Kappale äänitettiin joulukuussa 1973 sekä huhti-toukokuussa 1974. Jagger ja Richards ovat kappaleen ainoat silloiset Rolling Stones -jäsenet. Ron Wood soittaa 12-kielistä akustista kitaraa.[3] Vaikka Woodin merkitys kappaleen syntyyn oli suuri, merkittiin se Jaggerin ja Richardsin tekemäksi ja Woodin ”innoittamaksi”.[1] Woodin mukaan hänellä ja Jaggerilla oli sopimus, johon nojaten Wood sai nimiinsä I Can Feel the Firen kappaleet ja Jagger vastaavasti ”It’s Only Rock ’n’ Rollin”.[2]

Mick Jagger on kertonut, että laulu kertoo yhtyeen tuolloisista tuntemuksista. Jagger alkoi väsyä ihmisten jatkuvasti väheksyessä Rolling Stonesin materiaalia aiempaa huonommaksi.[3] Sanoitus sai vaikutteita myös David Bowien kappaleesta ”Rock ’n’ Roll Suicide”.[4]

»Se on hyvin Chuck Berry -tyylinen kappale, mutta siinä on erilainen fiilis kuin Chuck Berryn kappaleissa. Mutta se (kappale) on täysin Chuck Berrya...»
(Mick Jagger[3])

Julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Single ilmestyi Britanniassa 26. heinäkuuta ja Yhdysvalloissa päivää myöhemmin. B-puolella oli kappale ”Through the Lonely Nights”.[5] Kappaleesta kuvattiin myös promovideo, jossa yhtye esittää kappaleen teltassa purjehdusasut yllään. Loppua kohti teltta alkaa täyttyä kuplista, joiden alle rumpali Charlie Watts kokonaan peittyy.[4]

Kappale ylsi Britanniassa kymmenenneksi ja Yhdysvalloissa sijalle kuusitoista. Britanniassa se oli listasijoituksella mitattuna yhtyeen heikoimmin menestynein single sitten vuonna 1963 julkaistun ”Come On” -esikoissinglen, joka oli päässyt sijalle 21.[1] Kymmenen myydyimmän levyn joukkoon ”It’s Only Rock ’n’ Roll (But I Like It)” ylsi Irlannissa ja Norjassa.[6][7]

Rolling Stones on esittänyt kappaletta ahkerasti konserteissaan. Se on kuulunut yhtyeen settilistaan vuosina 1975–1977, 1989–1990, 1994–1995, 1997–1999, 2002–2003, 2005–2007 ja 2012–2014.[3] Cover-version kappaleesta ovat tehneet esimerkiksi Spice Girls, Natalie Imbruglia, Emmylou Harris, The Cranberries ja Eurythmics.[4]

Listasijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio Paras sijoitus Listaviikot Nousu listalle Lähde
Irlanti 6. 4 15.8.1974 [6]
Norjan lippu Norja 8. 5 viikko 35/1974 [7]
Flag of the United Kingdom.svg Britannia 10. 7 3.8.1974 [8]
Alankomaiden lippu Alankomaat 13. 6 10.8.1974 [9]
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 16. 1974 [10]
Flag of Germany.svg Länsi-Saksa 36. 1974 [11]

Todennäköinen kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Draper, Jason: The Rolling Stones – koko ura, s. 113. Jyväskylä: Minerva Kustannus Oy, 2007. ISBN 978-952-492-106-0.
  2. a b c Jagger, Mick & Richards, Keith & Watts, Charlie & Wood, Ronnie: Omin sanoin, s. 157–158. Jyväskylä: Ajatus-kirjat, 2006. ISBN 951-20-7049-9.
  3. a b c d e It's Only Rock 'n' Roll timeisonourside.com. Viitattu 25.12.2014. (englanniksi)
  4. a b c It's Only Rock 'N' Roll by The Rolling Stones Songfacts Songfacts.com. Viitattu 26.12.2014. (englanniksi)
  5. Discography Part 3 Timeisonourside.com. Viitattu 26.12.2014. (englanniksi)
  6. a b The Irish Charts - All there is to know (Hakusanalla It's Only Rock and Roll) Irishcharts.ie. Viitattu 26.12.2014. (englanniksi)
  7. a b norwegiancharts.com - The Rolling Stones - It's Only Rock 'N' Roll Norwegiancharts.com. Viitattu 26.12.2014. (englanniksi)
  8. ChartArchive - The Rolling Stones - It's Only Rock And Roll ChartArchive.org. Viitattu 26.12.2014. (englanniksi)
  9. The Rolling Stones - It's Only Rock 'N' Roll - dutchcharts.nl Dutchcharts.nl. Viitattu 26.12.2014. (hollanniksi)
  10. The Rolling Stones Awards AllMusic.com. Viitattu 26.12.2014. (englanniksi)
  11. Single - The Rolling Stones, It's Only Rock 'N' Roll Officialcharts.de. Viitattu 26.12.2014. (saksaksi)