Isotuulihaukka
| Isotuulihaukka | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Falco alopex Heuglin, 1861 |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Isotuulihaukka Wikispeciesissä |
Isotuulihaukka (Falco alopex) on afrikkalainen jalohaukka.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Linnun pituus on 32–38 cm, siipien kärkiväli 76–88 cm ja paino 250–300 g. Naaras on 3 % suurempi kuin koiras. Isotuulihaukan höyhenpuku on tiilenpunertava, alapuolelta mustajuovainen. Siivet ovat alapinnaltaan vaaleat erottuen selkeästi tummasta vartalosta. Silmän iiris on kellanruskea.
Esiintyminen [muokkaa]
Isotuulihaukka elää Afrikassa Saharan eteläpuolella Sahelin alueella Malista ja Nigeristä lännessä Etiopiaan ja Keniaan idässä. Lajin elinympäristön ala on 4,8 miljoonaa neliökilometriä ja populaation koko on yli 10 000 yksilöä. Se on enimmäkseen paikkalintu, joka voi vaellella sade- ja kuivien kausien mukaan pohjoiseen tai etelään.
Elinympäristö [muokkaa]
Laji asuu kuivilla ja kallioisilla avomailla, mielellään jyrkänteiden tuntumassa merenpinnasta yli kahden kilometrin korkeudelle.
Lisääntyminen [muokkaa]
Isotuulihaukat voivat joskus pesiä löyhissä yhdyskunnissa, joissa voi olla jopa 20 paria. Pesä on paljaalla kalliolla jyrkänteen kolossa tai luolassa. Naaras munii kahdesta neljään munaa.[2]
Ravinto [muokkaa]
Ruokalistalla on enimmäkseen isokokoisia hyönteisiä ja liskoja, toisinaan myös pikkyjyrsijöitä ja lintuja.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Falco alopex IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Pesimäbiologiaa (englanniksi)
