Ioannis Kapodistrias

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ioannis Kapodistrias
Ioannis Kapodistriasin patsas.

Kreivi Ioannis Antonios Kapodistrias (kreik. Ιωάννης Καποδίστριας, Ioannis Kapodistrias, ital. Giovanni Capo d'Istria, ven. граф Иоанн Каподистрия, Ioann Kapodistria, engl. John Capodistria; 11. helmikuuta (J: 31. tammikuuta) 1776 Korfu9. lokakuuta (J: 27. syyskuuta) 1831 Nauplion) oli kreikkalaissyntyinen Venäjän keisarikunnan ja myöhemmin itsenäisen Kreikan valtion diplomaatti.

Tausta ja varhainen työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ioannis Kapodistrias syntyi Korfun saarella Jooniansaarilla, joita siihen aikaan hallitsi Venetsian tasavalta. Ioannis opiskeli lääketiedettä, filosofiaa ja lakia Padovassa, Italiassa. 21-vuotiaana vuonna 1797 Ioannis työskenteli lääkärinä Korfulla.

Ioannis kasvatettiin sivistettynä aatelismiehenä ja hän oli aina ollut liberaalinen ajattelija ja demokraatti. Kapodistriasin sukulainen sai Sayon kuninkaalta Kaarle Emmanuel II:lta kreivin arvon. Vuonna 1802 Ioannis perusti tiede- ja sosiaali-instituutin Korfulle. Vuonna 1799 turkkilaiset ja venäläiset miehittivät Korfun saaren. Kapodistrias toimi lääkärinä paikallisessa sotilassairaalassa.

Seitsemän saaren tasavalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi vuotta vallankumoussodan jälkeen, Ranskan suuren vallankumouksen ja Napoleonin vallannousun vaikutuksesta, Venäjän keisarikunta ja Ottomaanien valtakunta tunnustivat vuonna 1801 seitsemän Joonianmeren saarista, jotka julistivat Seitsemän saaren tasavallan perustamisen alkaneeksi.

Kapodistriasista tuli tasavallan ministeri 25-vuotiaana. Kefalonian saarella hän onnistui muun muassa kapinoiden estämisessä.

Venäjän diplomaattina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1809 Kapodistrias astui Venäjän tsaari Aleksanteri I:n palvelukseen. Ioannisin ensimmäinen tärkeä palvelus oli Venäjän suurlähettiläänä Sveitsissä marraskuussa vuonna 1812. Ioannisin työtehtävä oli neuvotella Sveitsin ja Napoleonin Ranskan välisiä suhteiden parantaminen. Ioannis ehdotti Sveitsin puolueettomuuden säilyttämistä ja itsenäisyyttä. Ioannis oli vuonna 1815 Wienin kongressissa, joka takasi Sveitsille itsenäisyyden ja puolueettomuuden. Hyvänä diplomaattina Ioannis nimitettiin Venäjän ulkoasiainministeriöön.

Ioannis oli myös kiinnostunnut Joonianmeren saarten tulevaisuudesta ja painosti Aleksanteri I:stä ottamaan asiaan kantaa kansainvälisessä politiikassa.

Kapodistrias kävi Jooniansaarilla vuosina 1818–1819, silloin saaria hallitsi Britannia. Ioannis kävi Lontoossa neuvottelamassa saarten itsenäisyydestä, mutta englantilaiset sanoivat että saarten politiikka ei kuulu Venäjälle – Ioannis oli silloin vielä Venäjän palveluksessa. Ioannis tuki Kreikan vapaussotaa (1821–1832 Ottomaanien valtakunnasta).

Paluu Kreikkaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläkkeellä oleva Ioannis sai Sveitsin kunniakansalaisuuden Genevessa kiitoksena siitä, että oli mukana Sveitsin tulevaisuutta koskevissa asioissa. Vuonna 1827 Ioannis oli uudelleenperustetun Kreikan valtion tunnetuin poliitikko Euroopassa, Ioanniksesta tuli uuden Kreikan valtion kuvernööri.

Ioannis matkusteli Euroopassa ja yritti saada tukea Kreikalle muilta valtiolta. Hän matkusti Nafplioniin tammikuussa vuonna 1828, käyden ensimmäistä kertaa Manner-Kreikassa. Ioannis huomasi epävakaan tilanteen. Vaikka turkkilaisia vastaan taisteltiin, Kreikassa oli myös sisällissota kreikkalaisten kesken. Kreikka oli köyhtynyt sodassa ja uusi hallitus oli kykenemätön.

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Kapodistraksesta tuli kuvernööri, hän pisti laajan uudistusohjelman käyntiin. Armeija uudistettiin ja lääketiedettä parannettiin niin, että tarttuvat taudit kuten kolera ja lavantauti saatiin kuriin. Kreikalle tuli yhteinen rahayksikkö Kreikan phoenix. Myös perunaa ruvettiin viljelemään Kreikassa. Kreikkaan palautettiin demokratia ja järjestettiin vaalit sekä määriteltiin läänit ja valtionuskonto. Myös talouselämää ja koulutuslaitosta uudistettiin.

Salamurha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1831 Kapodistrias määräsi pidätettäväksi Manin niemimaan beyn Petrobey Mavromichalisin. Alue sijaitsi Etelä-Kreikassa Peloponnesosin niemimaalla ja se oli hyvin kapinallista ja sivistymätöntä seutua.

Beyn pidätys oli Mavromichalisin perheelle moraalinen isku ja 9. lokakuuta vuonna 1831 (27. syyskuuta juliaanisen kalenterin mukaan) Kapodistrias murhattiin. Beyn veli ja poika ampuivat hänet Pyhän Spiridonin kirkossa Nafpliossa. Murhaajat kuolivat Kapodistriaksen henkivartioiden luoteihin.

Kapodistriasta seurasi virassa hänen nuorin veljensä Augustinos Kapodistrias. Augustinos hallitsi vain 6 kuukautta koska Kreikassa syttyi anarkia ja Baijerin prinssi Otosta tuli Kreikan kuningas Otto I. Hän perusti Kreikan kuningaskunnan, joka säilyi aina vuoteen 1974.