Ioannis Kapodistrias

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ioannis Kapodistrias
Ioannis Kapodistriasin patsas.

Kreivi Ioannis Antonios Kapodistrias (kreik. Ιωάννης Καποδίστριας, Ioannis Kapodistrias, ital. Giovanni Capo d'Istria, ven. граф Иоанн Каподистрия, Ioann Kapodistria, engl. John Capodistria; 11. helmikuuta (J: 31. tammikuuta) 1776 Korfu9. lokakuuta (J: 27. syyskuuta) 1831 Náfplio) oli kreikkalaissyntyinen Venäjän keisarikunnan ja myöhemmin itsenäisen Kreikan valtion diplomaatti. Hän toimi itsenäistyneen maan ensimmäisenä valtionhoitajana vuosina 1828–1831.[1]

Tausta ja varhaisvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ioannis Kapodistrias syntyi Korfun saarella Jooniansaarilla, joita siihen aikaan hallitsi Venetsian tasavalta. Perhe oli kreivillistä sukua, sillä 1600-luvulla Savoijin herttua Kaarle Emmanuel II oli antanut hänen esi-isälleen kreivin arvon. Ioannis kasvatettiin sivistyneeksi aatelismieheksi, vapaamieliseksi ajattelijaksi ja demokraatiksi. Hän opiskeli lääketiedettä, filosofiaa ja lakia Padovassa, Italiassa. 21-vuotiaana vuonna 1797 Ioannis aloitti lääkärintyössä Korfulla. Vuonna 1799 turkkilaiset ja venäläiset miehittivät Korfun saaren.

Seitsemän saaren tasavalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi vuotta vallankumoussodan jälkeen, Ranskan suuren vallankumouksen ja Napoleonin vallannousun vaikutuksesta, Venäjän keisarikunta ja Ottomaanien valtakunta tunnustivat vuonna 1801 itsenäistyneen Seitsemän saaren tasavallan. Kapodistriasista tuli itsenäistyneen tasavallan ministeri 25-vuotiaana. Ministerin työssään hän onnistui muun muassa Kefalonian saarella kapinoiden estämisessä.

Venäjän diplomaattina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1809 Kapodistrias astui Venäjän tsaari Aleksanteri I:n palvelukseen. Ioannisin ensimmäinen tärkeä palvelus oli Venäjän suurlähettiläänä Sveitsissä marraskuussa vuonna 1812. Kapodistriaksen työtehtävä oli neuvotella Sveitsin ja Napoleonin Ranskan välisiä suhteiden parantaminen. Hän ehdotti Sveitsin puolueettomuuden säilyttämistä ja itsenäisyyttä. Hän osallistui vuonna 1815 Wienin kongressiiin, joka esimerkiksi takasi Sveitsille itsenäisyyden ja puolueettomuuden. Hyvänä diplomaattina Ioannis nimitettiin Venäjän ulkoasiainministeriöön. Myöhemmin Kapodistrias sai Sveitsin kunniakansalaisuuden kiitoksena siitä, että oli mukana Sveitsin riippumattomuudesta päätettäessä.

Ioannis oli myös kiinnostunnut Joonianmeren saarten tulevaisuudesta ja painosti Aleksanteri I:tä ottamaan asiaan kantaa kansainvälisessä politiikassa.

Kapodistrias kävi Jooniansaarilla vuosina 1818–1819, joita tuolloin hallitsi Britannia. Ioannis kävi Lontoossa neuvottelemassa saarten itsenäisyydestä, mutta englantilaiset kielsivät Venäjää sekaantumasta saarten asioihin – Ioannis oli silloin vielä Venäjän palveluksessa. Ioannis tuki Kreikan vapaussotaa (1821–1832 Ottomaanien valtakunnasta).

Paluu Kreikkaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1827 Kapodistrias oli itsenäisyyteen pyrkivän Kreikan valtion tunnetuin poliitikko Euroopassa ja vuonna 1828 hänestä tuli uuden Kreikan valtion valtionhoitaja. Kreikka oli kuitenkin köyhtynyt sodassa ja uusi hallitus oli voimaton korjaamaan tilannetta.

Kapodistrias matkusteli Euroopassa ja yritti saada tukea Kreikalle muilta valtiolta. Hän matkusti Náfplioon tammikuussa vuonna 1828, käyden tuolloin ensimmäistä kertaa Manner-Kreikassa. Kapodistrias huomasi maan epävakaan tilanteen. Vaikka varsinaisesti taisteltiin turkkilaisia vastaan, Kreikassa oli myös sisällissotaa kreikkalaisten kesken.

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Kapodistraksesta tuli valtionhoitaja, hän aloitti laajan uudistusohjelman. Armeija uudistettiin ja terveydenhoitoa parannettiin niin, että tarttuvat taudit kuten kolera ja lavantauti saatiin kuriin. Kreikka otti käyttöön oman rahan, Kreikan phoenixin. Perunaa ruvettiin viljelemään, jotta elintarviketilanne paranisi. Kreikkaan palautettiin demokratia ja järjestettiin vaalit sekä määriteltiin läänit ja valtionuskonto. Myös talouselämää ja koululaitosta uudistettiin.

Salamurha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1831 Kapodistrias määräsi pidätettäväksi Manin niemimaan beyn Petrobey Mavromichalisin. Alue sijaitsi Etelä-Kreikassa Peloponnesosin niemimaalla ja se oli hyvin kapinallista seutua. Beyn pidätys oli Mavromichalisin perheelle moraalinen isku ja 9. lokakuuta vuonna 1831 (27. syyskuuta juliaanisen kalenterin mukaan) Kapodistrias murhattiin. Beyn veli ja poika ampuivat hänet Pyhän Spiridonin kirkossa Náfpliossa. Murhaajat kuolivat Kapodistriaksen henkivartioiden luoteihin.

Kapodistriasta seurasi virassa hänen nuorin veljensä Augustinos Kapodistrias. Tämä kuitenkin pysyi virassa vain kuusi kuukautta, sillä Kreikassa syttyi anarkia ja järjestyksen palauttamiseksi Baijerin prinssi Otostatehtiin Kreikan kuningas Otto I. Näin syntyi Kreikan kuningaskunta, joka säilyi vuoteen 1974.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 893. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Ioannis Kapodistrias