Seitsemän saaren tasavalta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Επτάνησος Πολιτεία
Repubblica Settinsulare
1800 – 1815
Flag of the Septinsular Republic.svg
SeptinsularRepublic1801.jpg
Septinsularin tasavalta vuonna 1801
Pääkaupunki Korfu
Virallinen kieli kreikka, italia
Valuutta gazeta
Edeltäjä(t) Ranska
Seuraaja(t) Jooniansaarten yhdysvallat

Seitsemän saaren tasavalta[1] (kreik. Επτάνησος Πολιτεία, ital. Repubblica Settinsulare) oli valtio nykyisen Kreikan saaristossa. Se oli Venäjän ja osmanien valtakunnan protektoraatti vuosina 1800–1807, ja Ranskan protektoraatti 1807–1815.

Venäläisten ja osmaanien joukot valloittivat Jooniansaaret Ranskalta Toisen liittokunnan sodan yhteydessä 1798–1799. Maat muodostivat saarille protektoraatin vuonna 1800. Saaret palasivat Ranskan hallintaan Tilsitin sopimuksella 1807, mutta ne saivat pitää hallintonsa. Yhdistynyt kuningaskunta valloitti saaret vähitellen vuodesta 1809 lähtien ja teki niistä oman protektoraattinsa vuonna 1815.

Valtioon kuuluvat seitsemän saarta olivat:

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1700-luvun loppuun asti Joonian saaret olivat olleet Venetsian alaisuudessa vuosisatojen ajan. Leobenin sopimuksella (18. huhtikuuta 1797) Ranskan ensimmäinen tasavalta sai saaret, joka vahvistettiin Campo Formion sopimuksella vuonna 1797, joka virallisesti päätti Venetsian hallinnan alueella.

Saarista tuli nyt Ranskan departementtejä Mer-Égée, Ithaque ja Corcyre. Ranskalaisten saapuminen saarille sai saarten asukkaissa aikaan suurta innostusta, jonka vuoksi aristokratian etuoikeudet hylättiin ja saarille omaksuttiin Ranskan perustuslaki.

Ranskalaiset edistivät Korfun puolustusta. 1700-luvun lopussa se oli Euroopan vahvin linnake, jossa oli yli tuhat ranskalaisten kanuunaa sen muurien sisäpuolella.

Huolimatta joistain edistyksellisistä Ranskan hallinnon omaksumista toimenpiteistä huolimatta, raskas verotus ja ranskalaisten sotilaiden kuriton käytös vieraannutti pian väestön. Tätä tyytymättömyyttä käytti hyväkseen amiraali Fjodor Fjodorovitš Ušakovin johtamat venäläis-ottomaanijoukot ranskalaisten karkottamiseen saarilta.

Maaliskuussa 1799 Korfun kaupunki sortui neljän kuukauden piirityksen jälkeen päättäen ranskalaisten hallinnan. Tämä oli Seitsemän saaren tasavallan alku.

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1800 sulttaani hyväksyi niin sanotun bysanttilaisen perustuslain. Perustuslailla perustettiin tasavalta, joka oli Napoleonin hiljattain lopettaman Venetsian tasavallan seuraajavaltio. Tosiasiassa poliittista valtaa harjoitettiin murhien ja verikostojen keinoilla.

Tasavalta oli olemassa etupäässä venäläisten protektoraattina sen vuoksi, että kansa näki venäläiset ortodoksisina uskonveljinään. Saarten hallinnasta koitunut poliittinen kokemus oli hyödyllistä nuorelle Ioannis Kapodistriasille, joka siten miellytti venäläisiä suojelijoita, ja josta tuli myöhemmin itsenäisen Kreikan ensimmäinen kuvernööri. Äänioikeus oli varattu vain saarilla avioliitossa syntyneille miehille, jotka eivät harjoittaneet kauppaa eivätkä kädentaitoja, ja jotka osasivat lukea ja kirjoittaa. Äänioikeutetuilta vaadittiin myös vuosittaista vähimmäistuloa, joka vaihteli saarittain Korfun 1800 dukaatista Ithakan 315 dukaattiin.

Tilsitin sopimuksen (1807) salaisissa artikloissa Venäjä luovutti saaret Napoleonin ensimmäiselle keisarikunnalle ja kenraali César Berthierin johtama tutkimuskunta otti saaret hallintaansa elokuussa 1807. Toisin kuin Adrianmeren naapureitaan Illyrian provinnseja, saaria ei liitetty Ranskaan, vaan ne saivat pitää omat hallintoelimensä ja senaattinsa ranskalaisjoukkojen miehityksen alaisuudessa. Miehitysjoukkoja johti kenraalikuvernööri Berthier ja maaliskuun 1808 jälkeen François-Xavier Donzelot.


Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuri osa saarten asukkaista tähän aikaan oli kristittyjä ja Korfulla, Zákynthoksella ja Kefalonialla asui pieni juutalaisvähemmistö. Enemmistä asukkaista oli ortodokseja, mutta saarilla asui myös merkittävä määrä katolilaisia erityisesti Korfulla, Zákynthoksella ja Kefalonialla. Vuoden 1803 perustuslaki tunnusti ortodoksisuuden hallitsevaksi uskonnoksi ja se myös tunnusti ja suojeli roomalaiskatolisuutta. Perustuslaki takasi myös mahdollisuuden valtiossa asuvien juutalaisten etuoikeuksien määrittelevän lain laatimiseen.

Jälkiseuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1809–10 britit ottivat saaret haltuunsa poislukien Korfun, jossa ranskalaisten varuskunta jatkoi olemassaoloaan vuoteen 1814 asti. Pariisissa 5. marraskuuta 1815 solmitulla sopimuksella saarista muodostettiin brittien suojelemat Jooniansaarten yhdysvallat. Siirtomaahallinto jatkui vuoteen 1864 asti, jolloin saaret lahjoitettiin Kreikan kuningaskunnalle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjalähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Boatswain, Timothy & Nicolson, Colin: Matkaopas historiaan: Kreikka. Kustannusosakeyhtiö Puijo, 1992. ISBN 951-579-002-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Matkaopas historiaan: Kreikka s. 147
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Septinsular Republic
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.