Intiankirjoahven
| Intiankirjoahven | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Alaluokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Cichliformes |
| Heimo: | Kirjoahvenet Cichlidae |
| Suku: | Etroplus |
| Laji: | suratensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Etroplus suratensis |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Intiankirjoahven[2] (Etroplus suratensis) on kirjoahventen (Cichlidae) heimoon kuuluva pääasiassa trooppisissa murtovesissä elävä kalalaji, jota pidetään myös akvaariossa.[3] Laji on suosittu ruokakala varsinkin Sri Lankassa, jossa sitä viljellään ravinnoksi.[1]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Intiankirjoahven kasvaa yleensä noin 20 senttimetrin mittaiseksi ja korkeintaan 40 senttimetrin mittaiseksi.[3] Se on väriltään harmaavihreä ja raidakas. Silmät ovat pienet ja kuono lyhyt.[1]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Intiankirjoahventa tavataan Aasiasta Intiasta, Indonesiasta, Malesiasta, Singaporesta ja Sri Lankasta.[4] Lajin elinympäristöä ovat joet, suistot ja laguunit.[3] Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut intiankirjoahvenen elinvoimaiseksi lajiksi.[1]
Ravinto ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Intiankirjoahven käyttää ravinnokseen nilviäisiä[1], hyönteisiä sekä vesikasveja kuten leviä. Naaras munii yhden kudun aikana noin 500 munaa, jotka kuoriutuvat noin neljän päivän kuluttua. Intiankirjoahven elää noin 23–26 asteen lämpöisissä vesissä vähintään kymmenen metrin syvyydessä.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Abraham, R., de Alwis Goonatilake, S., Fernado, M. & Kotagama, O..: Etroplus suratensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Markku Varjo, Lauri Koli ja Harri Dahlström: Maailman kalojen nimet, s. 88. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0.
- ↑ a b c d Etroplus suratensis (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 23.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Countries of Etroplus suratensis FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 23.6.2020. (englanniksi)
|