ITV

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee televisiota. Lyhenteen muita merkityksiä luetellaan täsmennyssivulla.
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:ITV
ITV:n logo

ITV (Independent Television) on brittiläinen mainosrahoitteinen televisioverkko, jonka Independent Television Authority (ITA) perusti tuomaan kilpailua BBC:lle vuonna 1955. Yhtiön pääkanava ITV1 on Britannian vanhin ja myös suosituin kaupallinen televisiokanava. Virallisissa toimilupa-asiakirjoissa kanavan nimi on Channel 3, mutta tämä johtuu siitä että paikalliset ITV-toimijat lähettävät yleensä kanavapaikalla 3. 1990-luvun puolivälissä Yorkshiren, Humberin, Cumbrian ja koillis-Englannin ITV-kanava tunnettiin jonkin aikaa nimellä Channel 3 North East, sillä Yorkshire Television halusi yhdentää pohjoisen Englannin ITV-brändit ostaessaan koillis-Englannin ITV-toimija Tyne Tees Televisionin.

ITV on useiden televisiokanavien verkko, joka muodostuu ITV1-kanavasta, joka on viidentoista itsenäisen alueellisen toimijan muodostama palvelu, sekä kolmesta valtakunnallisesta digitaalisesta kanavasta, joita johdetaan Lontoosta käsin. Viime vuosikymmenten aikana alueellisten toimijoiden omistussuhteet ovat muuttuneet niin, että itsenäisiä yhtiöitä on jäljellä enää kolme. ITV plc omistaa Englannin, Walesin, eteläisen Skotlannin ja Kanaalisaarten toimijat, STV plc omistaa keskisen ja pohjoisen Skotlannin toimijat ja UTV plc omistaa Pohjois-Irlannin toimiluvan. Vielä vuoteen 2011 saakka Kanaalisaarten toimiluvan omisti Yattendon Median tytäryhtiö CTV plc (Channel Television).

ITV-verkkoa ei tule sekoittaa pörssiyhtiö ITV plc'hen, joka itsessään on ITV-verkon osaomistaja ja joka syntyi kahden toimiluvanhaltijan, Granadan ja Carltonin, fuusioiduttua vuonna 2003. Nämä yhtiöt olivat toimiluvanhaltioita luoteis-Englannissa (Granadan pääkonttori sijaitsi Manchesterissa) ja kaakkois-Englannissa (Carlton piti majaa Lontoossa), mutta ne olivat jo ehtineet ostaa Englannin, Walesin, eteläisen Skotlannin sekä Kanaalisaarten kaikki muut toimijat ja aloittaa keskinäisen kilpailun maksu-tv-alalla. ITV plc'n hallinnoimilla alueilla käytetään yksinomaan ITV1-brändiä, lukuunottamatta Kanaalisaaria jossa kanavan nimi on vieläkin Channel Television ja Walesia, missä kanavan paikallinen variaatio on nimeltään ITV1 Wales. Skotlannissa ja Pohjois-Irlannissa STV ja UTV käyttävät taas omia brändejään.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ITV:n toimilupatilanne syyskuussa 1962. Ylärivillä toimilupa-alueen nimi, alarivillä toimijan nimi ja lähetysten aloitusvuosi.

Independent Televisionin historia alkaa vuodesta 1954, jolloin Ison-Britannian televisiotoimintalaki (Television Act 1954) salli ensimmäisen kaupallisen televisioverkon perustamisen. Laki ei suinkaan välttynyt kritiikiltä, sillä sekä House of Commonsissa että mediassa pelättiin että ITV-verkko päätyy samaan tilanteeseen kuin Amerikan kaupalliset tv-verkot, joita monet kriitikot pitivät liian maallisina ja karkeina. Tämän kehityksen estämiseksi parlamentti päätti perustaa toimielimen, Independent Television Authorityn (ITA). ITA sai laajat valtuudet kaupallisen television kehityksen ohjaamiseen ja sen johtokunnan ensimmäinen linjaus (lähinnä amerikkalaistumisen välttämiseksi) oli, että mainokset piti erottaa ohjelmista selkeästi.

Uusi verkko sai nimen Independent Television (suom. Itsenäinen televisio), jotta se erottuisi BBC:stä joka aikaisemmin hallitsi Britannian lähetystoimintaa monopolimaisesti. ITV muodostui useista yhtiöistä, jotka pyörittivät paikallistelevisiopalvelua omilla alueillaan ja tekivät myös ohjelmia valtakunnan verkkoon. Jokainen yhtiö oli vastuussa paikallisen asiasisällön (lähinnä uutislähetysten) tuottamisesta ja alueellisen mainostilan myynnistä - tämä varmisti että toimijat joutuivat kilpailemaan toistensa kanssa ja sen ettei yksikään toimija saa halluunsa monopolia. Valtakunnallisia uutisia ei tuottanut yksikään yksittäinen toimija, vaan tätä tarkoitusta varten perustettiin uutistoimisto ITN (Independent Television News). Jokaisella alueellisella toimijalla oli omanlainen identiteettinsä ruudussa jotta yhtiöt erottuisivat toisistaan, sillä toimijoiden näkyvyysalueet ylettyivät yleensä pitkälle toisen toimijan alueelle.

Verkon virallisen perustamisen yhteydessä jaettiin ensimmäiset kuusi toimilupaa: Lontoon ja kaakkois-Englannin, Midlandsin ja pohjois-Englannin alueille jaettiin sekä arkipäivien että viikonloppujen toimiluvat. Tämä tarkoitti sitä että näillä alueilla arkisin ja viikonloppuisin lähettivät eri toimijat. Tässä vaiheessa toimilupansa saaneet yhtiöt muodostivat niin sanotun "suuren nelikon" (The Big Four) - nämä olivat Rediffusion (Lontoon arkipäivät), ATV (Midlandsin arkipäivät ja Lontoon viikonloput), Granada (pohjoisen arkipäivät) sekä ABC (pohjoisen ja Midlandsin viikonloput). Suuren nelikon toimijat tuottivat leijonanosan valtakunnan verkon ohjelmista ja ne myös tunnettiin yleisesti parhaiten.

Ensimmäisen ITV-toimija, Rediffusion, ensimmäinen lähetys tapahtui syyskuun 22. päivän iltana 1955. BBC yritti pitää katsojat poissa uuden verkon taajuuksilta lähettämällä samaan aikaan suositusta The Archers-sarjastaan jakson, jossa eräs sarjan päähahmoista kuoli. He onnistuivat suunnitelmassaan suht hyvin, sillä noin 20 miljoonaa ihmistä käänsi vastaanottimensa BBC:lle ITV:n sijasta. Järjestyksessä toinen lähetyksensä aloittanut toimija oli ATV, joka aloitti lähetyksensä 24. syyskuuta Lontoon viikonlopputoimijana. Muut suuren nelikon yhtiöistä aloittivat lähetyksensä vuoden sisällä Rediffusionista ja seuraavien vuosien aikana ITA myönsi lisää lupia, jonka ansioista ITV-verkko kattoi vuonna 1962 koko Britannian. Seuraavassa on listaus ITV-toimijoista syyskuulta 1962, jolloin verkko oli valmis.

Aloituspäivä Alue Toimija
22. syyskuuta 1955 Lontoo (arki) Associated Rediffusion
24. syyskuuta 1955 Lontoo (viikonloppu) Associated Television (ATV London)
17. helmikuuta 1956 Midlands (arki) Associated Television (ATV Midlands)
18. helmikuuta 1956 Midlands (viikonloppu) ABC Midlands
3. toukokuuta 1956 Pohjois-Englanti (arki) Granada Television
5. toukokuuta 1956 Pohjois-Englanti (viikonloppu) ABC North
31. elokuuta 1957 Keski-Skotlanti Scottish Television (STV)
14. tammikuuta 1958 Etelä-Wales ja länsi-Englanti Television Wales and West (TWW)
30. elokuuta 1958 Kaakkois-Englanti Southern Television
15. tammikuuta 1959 Koillis-Englanti Tyne Tees Television (TTTV)
27. lokakuuta 1959 Itä-Englanti Anglia Television
31. lokakuuta 1959 Pohjois-Irlanti Ulster Television (UTV)
29. huhtikuuta 1961 Lounais-Englanti Westward Television
1. syyskuuta 1961 Englannin ja Skotlannin raja Border Television
30. syyskuuta 1961 Pohjois-Skotlanti Grampian Television
1. syyskuuta 1962 Kanaalisaaret Channel Television (CTV)
14. syyskuuta 1962 Pohjoinen ja läntinen Wales Teledu Cymru (Wales West & North, WWN)

ITV:stä tuli Euroopan yleisradioliitto EBU:n jäsen vuonna 1959, yhdessä ITA:n kanssa.

1963-1968[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuussa 1963 ITA:n johtaja, lordi Charles Hill, määräsi kaikki ITV-toimijat ja niiden tuottamat palvelut arvioitavaksi Sir Harry Pilkingtonin tekemän raportin johdosta. Kyseinen raportti kritisoi verkon toimintaa rajusti ja mahdollisti periaatteessa BBC Twon käynnistämisen. Hillin määräämä arviointikomitea kävi läpi kaikkien yhtiöiden taloudelliset tilanteet ja joko antoi niiden jatkaa toimintaansa, tai laittoi toimiluvan pakkohuutokaupan alaiseksi. Arviointiprosessi toistettiin useita kertoja ITV:n ensimmäisten vuosien aikana ja säännöllinen arviointi myös painosti toimijoita panostamaan ohjelmatarjonnan laatuun. Toisen ITV-kanavan mahdollinen aloitus otettiin myös huomioon uusien toimilupien asiakirjoissa, sillä konservatiivipuolue lupasi rahoittaa uuden kanavan aloituksen voittaessaan vuoden 1964 vaalit.

Yksikään yhtiö ei menettänyt toimilupiaan vuoden 1963 arvioinnissa ja kaikkia lupia jatkettiin vuoteen 1967 saakka, mutta suuria maantieteellisiä alueita hallinneet toimijat saivat kirjallisia huomautuksia paikallisen sisällön suurpiirteisyyden johdosta. Verkon ainoa muutos oli yhtenäisen Walesin ja länsi-Englannin toimilupa-alueen muodostaminen, joka johtui WWN Teledu Cymrun, länsi- ja pohjois-Walesin toimijan konkurssista. Tähän päivään mennessä se on ainoa ITV-toimija joka on hakeutunut konkurssiin. Uuden alueen otti vastuulleen Television Wales and West, jolla oli jo aiemmin hallussaan etelä-Walesin ja länsi-Englannin toimilupa.

Kokonaiskuvaa katsottaessa toimiluvanhaltijat käänsivät liikevaihtonsa voitolliseksi jo ensimmäisten toimintavuosiensa aikana; tämän johdosta Scottish Televisionin silloinen kanadalaissyntyinen johtaja, paroni Roy Thomson OBE, kutsuikin ITV-toimilupaa "rahanpainamisluvaksi".

1968-1974[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ITA määräsi toisen arviointikierroksen vuonna 1967, tarkoituksena kartoittaa silloisten toimijoiden lähtöasetelmia seuraavan vuoden toimilupakierrokselle. Muita syitä arvioinnin tekemiselle olivat värilähetysvalmiuksen selvittäminen ja konservatiivien lupaus ITV2-kanavasta. Toimilupakierroksen alkaessa jotkin yhtiöt kiersivät ITA:n sääntöjä ja muun muassa kiersivät veroja asettamalla lupahakemuksia useille alueille tai täyttämällä tietyn alueen hakemuskiintiöt tekemällä useita hakemuksia samalle alueelle - tietenkin eri toiminimillä. Keinottelun takia ITA:n johto teki selväksi, että yhdenkään yhtiön toimilupa ei ollut varma ja että itse aluejakokin saattoi muuttua. Tästä johtuen lehdistössä kiersi mitä villimpiä huhuja toimijoiden muutoksista, joista suurinosa ei käynyt toteen.

Toimilupakierroksen aikana aluejako muuttui seuraavasti:

  • Erilliset viikonlopputoimiluvat lakkautettiin Lontoota lukuunottamatta
  • Lontoon viikonlopputoimijan lähetykset alkoivat siitä lähtien perjantai-iltana entisen lauantaiaamun sijaan
  • Pohjois-Englanti halkaistiin luoteis-Englannin ja Yorkshiren alueksi

Toimijatkin muuttuivat tuolloin rajummin kuin koskaan aikaisemmin:

  • Vastaluodun Yorkshiren alueen toimilupa myönnettiin Telefusion Yorkshire-yhtiölle, josta myöhemmin tuli Yorkshire Television
  • ATV menetti Lontoon viikonloppulupansa Sir David Frostin johtamalle London Weekend Televisionille
  • TWW menetti Walesin ja länsi-Englannin lupansa HTV:lle (Harlech)
  • Granada sai luoteis-Englannin luvan kokonaan itselleen
  • ATV sai Midlandsin luvan kokonaan itselleen
  • Rediffusion ja ABC fuusioituivat ja muodostivat Thames Televisionin, joka sai Lontoon arkiluvan - Rediffusion vetäytyi kuitenkin yhtiöstä nopeasti
  • Paroni Roy Thomsonin piti luopua osuudestaan Scottish Televisionissa, jotta se sai jatkaa toimintaansa

Lisäksi ITA muodosti Independent Television Publications-kustannusyhtiön, joka alkoi julkaisemaan ensimmäistä valtakunnallista television ohjelmatietolehteä, TV Timesia. Uusi lehti korvasi aiemmin julkaistut paikalliset ohjelmatietolehdet, Kanaalisaarten paikallislehteä lukuunottamatta. Ennen kuin yllämainitut muutokset tulivat voimaan, paroni Harold Wilson teki lordi Hillistä BBC:n hallintoneuvoston puheenjohtajan, jolloin ITA:n johtajaksi tuli lordi Aylestone. Hän uudelleenarvioi Hillin toimeenpanemat muutokset, mutta salli niiden toteuttamisen sellaisenaan.

Verkon muutokset aiheuttivat levottomuutta yhtiöiden työntekijöissä, vaikka kukaan ei menettänyt työtään (ITA:n erityisvaatimuksesta). Monet työntekijät joutuivat kuitenkin siirtymään paikkakunnalta toiselle tai pahimmassa tapauksessa maasta toiseen - esimerkkinä Lontoon Rediffusion, jonka työläiset siirtyivät suurimmaksi osaksi Cardiffiin HTV:n leipiin. Osa työntekijöistä sai pitää työnsä samalla paikkakunnalla - työnantajan kuitenkin vaihtuessa. Suurella osalla tästä työvoimasta ei ollut töitä mitä tehdä, vaikka heillä olikin työpaikka ja tämän seurauksena ammattiliitot alkoivat vaatimaan korvauksia. Johtokunta suostui tähän sanallisesti, mutta kirjallisia sopimuksia ei tehty eivätkä työntekijät lopulta saaneet korvauksiaan. Tämä johti laajamittaiseen lakkoiluun verkkomuutoksia edeltävillä viikoilla ja Britannian teknisten liiton lakko veti lopulta ITV:n pois kansan ruuduista elokuussa 1968.

Lähes kaikkien teknikkojen ollessa lakossa, johtoportaan piti saada hätälähetys pystyyn mahdollisimman nopeasti ja muutamien lakkorikkurien avulla valtakunnallinen Emergency National Service pääsi ilmoille ABC:n Teddingtonin studiolta Lontoossa. Syyskuun alussa lakko kuitenkin päättyi molempien osapuolten juhliessa voittoa ja kaikki palasivat takaisin töihinsä, mahdollistaen uusien toimijoiden varsinaisen aloituksen. Lakon muisto jäi kuitenkin elämään ja se toimi varoittavana esimerkkinä itse kullekin osapuolelle tulevien vuosikymmenten vastaavanlaisissa tilanteissa.

1960-luvun loppu toi tullessaan ensimmäiset värilähetykset ja 625-rivisen standardin. Osalla toimijoista oli jo valmiudet värilähetyksiin, mutta postilaitos vaati yhtiöitä odottamaan, kunnes 625-rivisestä järjestelmästä tuli alan standardi. Lopulta PAL-väritelevisio tuli ITV:n taajuuksille marraskuussa 1969 - kaksi vuotta BBC Twon jälkeen ja samaan aikaan BBC Onen kanssa. Värilähetykset eivät olleet kuitenkaan heti saatavilla koko valtakunnassa, sillä osalla toimijoista ei vielä ollut varaa ostaa uusia, kalliita lähetysjärjestelmiä. Lopulta väritelevisio tavoitti koko valtakunnan vuonna 1976, Kanaalisaarten ollessa viimeinen alue joka siirtyi värilliseksi. Tämän seurauksena 405-rivinen järjestelmä lakkautettiin asteittain seuraavien vuosien aikana.

1974-1982[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1972 äänensiirtolain (Sound Broadcasting Act) perusteella ITA lakkasi olemasta ja sen tilalle perustettiin Independent Broadcasting Authority (IBA). Vastaperustetun viranomaisen vastuulla oli ITV:n ohella paikallisradioketju Independent Local Radion hallitseminen. Seuraava toimilupakierros olisi järjestetty vuonna 1974, mutta kalliiksi koituneen värisiirtymän takia uusien yhtiöiden olisi ollut lähes mahdotonta kilpailla toimiluvasta. Kierroksen peruuttaminen auttoi toimijoita säästämään huomattavasti rahaa, joilla katettiin pitkälti värisiirtymästä koituneet tappiot. Muutoksia kuitenkin tapahtui aluejaon saralla: maailman korkein televisiolähetin, koko Lincolnshirea palvellut Belmontin lähetin siirtyi Anglian peittoalueelta Yorkshireen ja County Durhamia sekä pohjoisinta Yorkshirea palvellut Bilsdalen lähetin Helmsleyssa siirtyi Yorkshirelta Tyne Teesin alueelle.

Tällä aikakaudella ITV:n teksti-tv-palvelu Oracle näki päivänvalon ja vuosien testaamisen jälkeen julkiset lähetykset alkoivat vuonna 1978 - muutama vuosi BBC:n Ceefaxia jäljessä. Oracle tarjosi aluksi uutisia sekä ohjelmatietoja käyttäen hyväkseen televisiolähetyksen datavirran ylijäämäbittejä, mutta muutaman vuoden agressiivisen kampanjoinnin jälkeen tarjonta laajeni urheiluun ja jopa vapaisiin työpaikkoihin. 1980-luvun alulle tultaessa teksti-tv oli jo vakio-ominaisuus uusissa televisiomalleissa.

Vuoden 1979 suuri televisiolakko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi suurimmista tapauksista tuon aikakauden televisiohistoriassa oli kymmenen viikkoa kestänyt työtaistelu vuonna 1979, joka lamautti koko verkon ja jätti ITV:n taajuudet tyhjiksi 2,5 kuukauden ajaksi. Ongelmat alkoivat Lontoossa, missä Thamesin teknikot kieltäytyivät "liian alhaisesta" palkankorotuksesta. Johtoporras yritti saada hätälähetyksenn pystyyn vuoden 1968 lakon tapaan, mutta tässä vaiheessa kaikki työntekijät - myös ammattiliittoihin kuulumattomat - menivät lakkoon. Kun Thamesin johto yritti uhkailun avulla saada työntekijöitä palaamaan töihin, televisioalan ACTT-ammattiliiton johto käski kaikkien muiden ITV-yhtiöiden työntekijät mukaan lakkoon osoittaakseen tukea Thamesin lakkoilijoille. Ainoa toimija joka jatkoi lähetyksiä oli Channel Television Kanaalisaarilla, sillä ammattiliitot tiedostivat että pienen yhtiön työntekijöiden lakkoilu voisi tuhota koko yhtiön.

Ensimmäisen kerran ruudut jäivät tyhjiksi elokuun 10. päivän aamuna. Lakko päättyi ITV:n johdon taipumiseen ja sen lopullinen hinta oli noin 100 miljoonaa puntaa. Ohjelmat jatkuivat jälleen 24. lokakuuta ja lakon päättyessä ITV:lle osoittautui vaikeaksi houkutella katsojat pois BBC:n kanavilta, sillä lakon aikana ei myöskään ollut mahdollista tuottaa uutta ohjelmistoa. Lähetysten jatkumista seuranneiden kahden viikon aikana toimijoilla oli kiire saada kasaan tuoretta ohjelmistoa ja näiden ohjelmien ilmestyttyä ruutuun katsojat alkoivat pikkuhiljaa kääntää takaisin kanavalle. Vuoden 1979 lakko oli viimeinen suuri televisioalan lakko ennen ammattiliittojen sananvallan heikkenemistä, vaikkakin pieniä kiistoja on tämänkin jälkeen syntynyt. Kyseinen lakko on tänäkkin päivänä Britannian tv-historian pisin.

1982-1990[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1980 lopussa IBA määräsi jälleen toimijat arvioitaviksi, tarkoituksenaan kartoittaa tammikuussa 1982 alkavan toimilupakauden tilannetta. Aluejako muuttui arvion seurauksena siten, että Midlandsin, Walesin ja länsi-Englannin sekä etelä-Englannin alueet jaettiin kahtia uutislähetysten paikallistamiseksi. Kahtia jaettuja alueita hallitsi yhä yksi ja sama toimija. Toimilupakierroksella päädyttiin seuraaviin muutoksiin:

  • ATV sai alustavasti jatkaa kahtia jaetun Midlandsin alueen toimijana, mutta IBA antoi arviointikierroksensa seuraksena kirjallisen huomautuksen liian suurpiirteisestä paikallissisällöstä. Tämän seurauksena IBA käski ATV:n osakkeenomistajia vähentämään omistusosuuksiaan ja nimeämään yrityksen uudelleen: rakennemuutosten jälkeen yhtiöstä tuli Central Independent Television
  • Southern menetti toimilupansa enemmän tarjonneelle Television South-yhtiölle (TVS)
  • Westward menetti myös lupansa, jolloin TVS:n kanssa yhteisen omistuspohjan jakanut Television South West (TSW) sai luvan
  • Uusi valtakunnallinen aamu-tv-toimilupa myönnettiin TV-am:lle
  • Trident Televisionin piti myydä omistamansa Yorkshire ja Tyne Tees, jolloin niistä tuli jälleen itsenäisiä yhtiöitä
  • Kentia ja etelä-Essexia palvellut Bluebell Hillin lähetin siirtyi Thames/LWT:n alueelta TVS:lle

Tällä aikakaudella televisiokanavat laajensivat lähetysaikojaan niin, että päivälähetyksistä tuli osa vakituista ohjelmistoa. Edelläkävijöitä tässä olivat Yorkshire ja Tyne Tees, jotka aloittivat aamulähetyksensä Good Morning Calendarin ja Good Morning Northin vuonna 1977 - arkiaamuisin klo 8:30 lähetettyjen koelähetysten suosio todisti, että katsojat olivat kiinnostuneita tv-uutisista myös aamuisin. Kuuden vuoden päästä, 1. helmikuuta 1983, ensimmäinen valtakunnallinen aamu-tv-lähetys TV-am aloitti lähetyksensä, jota lähetettiin viikon jokaisena päivänä 6.00-9.25 välisenä aikana. Lähetyksen piti alun perin kestää tarkalleen puoli kymmeneen, mutta paikallistoimijoiden teknikoilla ei tuolloin olisi ollut aikaa siirtää lähetystä ongelmitta Lontoosta omalle alueelleen. Nykypäivänä siirtymä sujuu silmänräpäyksessä, mutta lähetysaika ei silti ole muuttunut. BBC aloitti kilpailevan Breakfast Time-ohjelmansa samoihin aikoihin, joka oli formaatiltaan kevyempi. Breakfast Timen suosio pakottikin TV-am:n siirtymään pois vakavasta uutispitoisesta formaatistaan.

2. marraskuuta 1982 Britannian televisio koki suuren muutoksen kun toinen mainosrahoitteinen kanava, Channel 4, perustettiin. Rahoituspohjanaan se käytti ITV:ta ensimmäisen vuosikymmenen ajan, jolloin ITV-toimijat vastasivat C4:n mainostilan myymisestä. Channel 4 ja ITV mainostivat toistensa ohjelmia laajasti vuoteen 1993 saakka, jolloin C4:n johto koki päässeensä tarpeeksi vakaalle pohjalle ja molemmat osapuolet purkivat yhteistyösopimuksen.

Päiväohjelmisto kasvoi entisestään vuonna 1987, kun ITV:n koulu-tv-ohjelmisto siirtyi Channel 4:lle. Tämä vapautti paljon tilaa ITV:n aamupäivästä sekä alkuiltapäivästä. Vapautunutta ohjelma-aikaa käytettiin tavallaan TV-am:n jatkeena ja verkossa alettiinkin lähettämään Granadan tuottamaa kevytmielistä This Morning-ajankohtaisohjelmaa. Samoihin aikoihin myöhäisiltojenkin ohjelmistoa alettiin laajentamaan - ensin suurten toimijoiden toimesta, mutta vuoden 1988 lopussa myös pienetkin toimijat lähettivät ympärivuorokautista ohjelmavirtaa.

1990 eteenpäin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1990 lähetystoimintalaki (Broadcasting Act) höllensi ITV:n valvontaa ja IBA:n tilalle perustettiin ITC, joka ei valvonut toimijoita niin kovaotteisesti kuin edeltäjänsä. Tämä mahdollisti toimijoiden ostamisen yhtiöille, joilla oli jo olemassaoleva ITV-toimilupa ja muutti toimilupien pakkohuutokaupan sääntöjä niin, että eniten tarjonnut sai luvan itselleen. Tätä kritisoitiin rankalla kädellä, sillä ohjelmien laadusta ei ollut enää mitään takeita ja ohjelmien taso vaihteli entistä rajummin toimijoiden välillä. Lisäksi toimijoiden maksamien lupamaksujen suuruuteen vaikuttivat nyt alueiden koon lisäksi kilpailun määrä: esimerkiksi Midlandsin alueella toiminut Central maksoi luvastaan vain 2000 puntaa vuodessa kilpailun puutteen takia, kun Yorkshire Television maksoi siitä noin samankokoisella alueellaan 37,7 miljoonaa puntaa koska kilpailu toimiluvasta oli siellä kovaa.

Vuoden 1993 muutosten seurauksena ITV-yhtiöt alkoivat ostamaan toisiaan säästääkseen rahaa. Kymmenen vuoden päästä vuonna 2003 viidestätoista toimijasta oli jäljellä enää viisi, joista suurimmat - Granada ja Carlton - omistivat Englannin, Walesin ja Skotlannin vastaisen rajan kaikki toimiluvat. Samana vuonna ne yhdistyivät muodostaakseen ITV plc'n ja tämän jälkeen ainoa muutos on ollut Channel Televisionin sulauttaminen osaksi ITV:tä vuonna 2011.

ITV-kanavien tunnetuimpia ohjelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]