Hrunitšev

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hrunitšev (ven. Государственный космический научно-производственный центр имени М. В. Хруничева, Gosudarstvennyi kosmitšeski nautšno-proizvodstvennyi tsentr imeni M. V. Hrunitševa) on venäläinen avaruusalusten ja kantorakettien valmistaja. Yritysmuodoltaan se on federaatiivinen valtion unitaarinen yritys.[1] Aiemmin, 1920-1950-luvuilla yhtiö valmisti lentokoneita.

Yhtiön historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 1916 perustettiin venäläis-balttilainen yhteisyritys, joka osti suuren maa-alueen Filistä Moskovan lähistöltä. Yhtiö rakensi sinne autotehtaan, josta tuli vuonna 1917 Toinen Venäläis-Baltialainen Autotehdas. Vuonna 1922 tehtaasta valmistuivat ensimmäiset viisi venäläistä Russo-Balt-autoa.lähde?

Lentokonevalmistaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1923 yhtiön omistus siirtyi saksalaiselle lentokonetehdas Junkersille. Junkers siirtyi Neuvosto-Venäjälle välttääkseen Versailles’n rauhansopimuksen Saksan ilmailu- ja sotateolliselle toiminnalle asettamia rajoitteita. Tehdas valmisti kokometallisia lentokoneita ja lentokonemoottoreita. Vuosina 1923–1925 tehdas valmisti viisikymmentä Junkers Ju-20- ja sata Junkers Ju-21-lentokonetta.

Neuvostoliiton omien lentokoneiden tuotanto alkoi tehtaassa 1920-luvun puolivälissä, etenkin A. N. Tupolevin suunnitteluun perustuen:lähde?

  • Vuonna 1927 valmistettiin Filin tehtaassa ensimmäinen neuvostoliittolainen kokometallikone ANT-3 eli R-3. Se pääsi sarjatuotantoon ja oli pitkään Neuvostoliiton asevoimien käytössä yhteys- ja tiedustelulentokoneena.
  • TB-1 eli ANT-4 oli kokometallinen kaksimoottorinen pommikone, joka oli Neuvostoliiton ilmavoimien käytössä vuoteen 1936 asti. Syyskuussa 1939 koneella tehtiin maailmanennätyslento Moskovasta New Yorkiin – 20 000 kilometrin matka taittui 137 tunnissa.
  • TB-3 eli ANT-6 oli nelimoottorinen pommikone, jonka sarjatuotanto jatkui tehtaalla vuoteen 1935 asti.
  • R-6 eli ANT-7-tiedustelukoneita valmistettiin 45 kappaletta 1930-luvulla.
  • SB-pommikonetta, joka oli Neuvostoliiton ensimmäinen nopea pommikone (huippunopeus 480 km/h), alettiin valmistaa 1936–1938.
  • Petljakov Pe-2-pommikoneita vuodesta 1940 alkaen.
  • Raskaita Il-4- ja Tu-2-pommikoneita valmistettiin sodan aikana.
  • Tu-2-pommittajia ja Tu-12-koelentokonee valmistettiin 1947–1949.
  • Tu-4-pommikoneen sarjatuotato aloitettiin 1949.

Filin tehdas tunnetaan myös nimellä Tehdas 23. Vuonna 1951 siihen liitettiin OKB-23-suunnittelutoimisto, ja se valmisti myös V. Mjasištševin suunnittelutoimiston koneita, kuten M-4 ja 3M (Bizon) pommikoneita. Tehdas valmisti ylisoonista pitkän kantaman pommikonetta eli M-50-lentokonetta 1950-luvun puolivälistä alkaen. Myös sen variaatiota, M-52-pommikonetta, valmistettiin tehtaalla.

Vuosina 1960–1961 tehdas valmisti Mil Mi-6-helikoptereita, joka oli osa siirtymistä pois lentokonetuotannosta.

Avaruusteknologiayritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1959 lopussa hallitus oli tehnyt päätöksen, jonka mukaan Hrunitšev siirtyi ohjusteknologiaan ja avaruusteknologiaan:lähde?

  • Hrunitšev valmisti kaikki Neuvostoliiton miehitetyt avaruusasemat: Saljut, Mir ja Almaz.
  • Se valmisti neljä avaruusalusta Kosmos-929, Kosmos-1267, Kosmos-1443 ja Kosmos-1686.
  • UR-100 (NATO-koodi Sego) - mannertenvälinen ohjus
  • UR-100N (NATO-koodi Stilleto) - mannertenvälinen ohjus
  • UR-200 ohjusprototyyppi
  • UR-500, josta tuli Proton-kantoraketti.

Nykyajan Hrunitšev[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtion tutkimus- ja valmistuskeskus Hrunitšev perustettiin 7. kesäkuuta 1993. Se muodostui Hrunitševin koneenrakennustehtaasta ja Saljut-suunnittelutoimistosta.

Lockheed-Hrunitšev-Energija-yhteisyritys perustettiin 15. huhtikuuta 1993. Vuonna 1994 Lockheed ja Martin Marietta yhdistyivät ja yhteisyrityksen osapuoleksi tuli Lockheed Martin. Yhtiön nimeksi tuli 1995 International Launch Services (ILS). Se myy kantorakettilaukaisuja etenkin satelliittitelevisio- ja -tietoliikenneyhtiöille. Yhtiön päätuote on Proton-kantoraketti.lähde?

Eurooppalaisen EADSin ja Hrunitševin yhteisyritys Eurockot Launch Services GmbH tekee satelliittien laukaisuja Rockot-kantoraketilla.

Hrunitšev rakensi ISS-avaruusaseman päämoduulit, muun muassa ensimmäisenä vuonna 1998 avaruuteen toimitetun. Kuten koko ISS-avaruusasema, sen venäläiset moduulit perustuivat yhtiön Neuvostoliiton loppuaikoina suunnittelemaan Mir-2 -asemaan, jota ei rakennettu.lähde?

Kesän lopussa vuonna 2012 yhtiön pääjohtaja Vladimir Nesterov erotettiin, kun valtionjohto oli pitkästynyt odottamaan yhtiön rakettitekniikan epäonnistumisten sarjan päättymistä. [2]

Tuotteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hrunitševin teollisia tuotteita ovat

  • Proton ja Angara-raketit, joita markkinoidaan venäläis-yhdysvaltalaisen International Launch Services-yhtiön kautta.
  • Eurockot-kantorakettia myy Eurockot-yhtiö, jonka omistavat Hrunitšev ja EADS. Tämä yhteisyritys on toiminut keväästä 1994 alkaen.
  • ISS:n venäläiset moduulit, jotka muodostavat suurimman osa avaruusasemasta. Niiden toimituksen aikataulu lykkääntyi 1990-luvun lopulla NASAn ja venäläisten kiistellessä muun muassa rahasta.
  • MONITOR-kaukokartoitussatelliitti
  • KazSat-tietoliikennesatelliitti, toteutettu 100 miljoonalla dollarilla Kazakstanille, laukaisu tehtiin vuonna 2006, vuoden 2008 lopussa satelliitissa oli vakavia toimintahäiriötä, sen toiminta päättyi 2009 jälkipuolella. [3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kontakty Hrunitšev, khrunichev.com. Viitattu 9.10.2013. (venäjäksi)
  2. http://www.spacedaily.com/reports/Russia_fires_top_space_official_over_launch_failures_999.html "Russia fires top space official over launch failures", Spacedaily.com; 3.9.2012
  3. Kazakh Satellite On Course For 'Space Burial' SpaceMart.com

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]