Hiirenhäntä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hiirenhäntä
MyosurusMinimus.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Leinikkikasvit Ranunculaceae
Suku: Hiirenhännät Myosurus
Laji: minimus
Kaksiosainen nimi
Myosurus minimus
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Hiirenhäntä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Hiirenhäntä Commonsissa

Hiirenhäntä (Myosurus minimus) on pienikokoinen kasvilaji leinikkikasvien heimossa. Tieteellisen nimensä, kuten myös muun muassa suomalaisen ja ruotsalaisen nimensä, laji on saanut hiiren tai rotan häntää muistuttavasta hedelmävaiheen kukkavanastaan.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiirenhännän kukka.

Hento ja kalju hiirenhäntä kasvaa 3–12 cm korkeaksi. Kasvin kaikki lehdet ovat tyviruusukkeena. Lehtien lavat ovat 1–2 mm leveitä, tasasoukkia ja ehytlaitaisia. Hiirenhäntä on syysyksivuotinen, joten se itää syksyllä ja kasvattaa pienen lehtiruusukkeen. Keväällä se kukkii vaatimattomin kukin. Pitkäperäiset kukat ovat yksittäin, 5–8 mm leveitä ja väriltään vaaleankeltaisia. Kukassa verholehtiä on tavallisesti viisi kappaletta ja torvimaisia terälehtiä 5–7 kappaletta. Heteitä on vähän. Kukinnan jälkeen hedelmävaiheessa kukkapohjus pitenee jopa 5 senttimetriä pitkäksi, pähkylöiden peittämäksi ”hiirenhännäksi”, josta lajin tunnistaa helposti. Suomessa hiirenhäntä kukkii touko-kesäkuussa.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiirenhäntää kasvaa Euroopassa Ranskasta Pohjois-Balkanille ja edelleen Länsi-Venäjälle. Pohjoisessa lajin levinneisyysalue ulottuu Britteinsaarille ja Fennoskandian keskiosiin. Etelä-Euroopasta laji puuttuu lähes kokonaan. Satunnaisesti lajia tavataan Pohjois-Afrikasta, Lähi-idästä ja Keski-Aasiasta. Pohjois-Amerikassa hiirenhäntää kasvaa mantereen etelä- ja keskiosissa.[3] Suomessa hiirenhäntää tavataan lähinnä OuluJoensuu-linjan eteläpuolella. Laji on harvinaistunut monin paikoin. Runsaimmin sitä kasvaa Varsinais-Suomessa.[4] Oulussa on tiettävästi lajin pohjoisin esiintymä maailmassa.[1] Suurimmassa osassa Suomea hiirenhäntä on muinaistulokas.[2]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiirenhännän tyypillisiä kasvupaikkoja ovat pellot, pihat, puutarhat, pientareet, kosteat kalliot ja muut yleensä tallatut paikat.[2] Lajin vuosittainen esiintyminen vaihtelee suuresti, ja siihen vaikuttavat sekä kevään että syksyn kasvuolosuhteet. Kuivina vuosina laji saattaa lähes kadota kasvupaikoiltaan mutta säilyy maassa siemenpankissa odottaen parempia kasvuolosuhteita.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helsingin kasvit – Kukkivilta kiviltä metsän syliin. Toim. Kurtto, Arto & Helynranta, Leena. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Yliopistopaino, Helsinki 1998.
  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
  • Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Oulun kasvit 2005, s. 364.
  2. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 88.
  3. Den virtuella floran: Råttsvans (ruots.) Viitattu 20.6.2011.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Hiirenhännän levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki.] Viitattu 20.6.2011.
  5. Helsingin kasvit 1998, s. 208.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]