Hemiini
| Hemiini | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C34H32N4O4FeCl |
| Moolimassa | 651,936 g/mol |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Hemiini (C34H32N4O4FeCl) on porfyriineihin kuuluva raudan kompleksiyhdiste. Hemiini esiintyy prosteettisena ryhmänä eräissä hapettavissa entsyymeissä kuten eräissä sytokromeissa, katalaasissa ja peroksidaaseissa. [1]
Rakenne ja ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa hemiini on hyvin tummansinistä metallinkiiltoista kiteistä ainetta. Yhdiste ei liukene veteen, mutta liukenee eräisiin orgaanisiin liuottimiin.[2] Hemiinin rakenteessa rauta on sitoutunut protoporfyriini IX:n pyrrolirenkaiden typpiatomeihin koordinaatiosidoksilla. Näin sen rakenne muistuttaa hemin rakennetta, mutta hemistä poiketen hemiinissä rauta on hapetusluvulla +III. Tämän lisäksi rauta on myös koordinoituneena kloridiligandiin. Tämä ligandi voi korvautua hydroksidiryhmällä emästen vaikutuksesta, jolloin hemiinistä muodostuu hematiinia (C34H34FeN4O5). Hemiinin rakenteen selvitti saksalainen kemisti Hans Fischer.[1][3] Hemiinillä on tärkeä merkitys eliöissä liiallisen porfyriinisynteesin estäjänä, koska se inhiboi hyvin tehokkaasti porfyriinien biosynteesissä tarvittavaa aminolevulinaattisyntaasia[4].
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hemiiniä eristetään nautojen tai sikojen veren hemoglobiinista. Hemoglobiinia käsitellään kuumentamalla hemoglobiinia etikkahapon ja natriumkloridin läsnä ollessa. [1][2]
Koska hemiini estää aminolevulinaattisyntaasia, voidaan sitä käyttää vakavien porfyrioiden hoitoon.[5] Eräät bakteerit kuten Haemophilus-suvun bakteerit vaativat kasvaakseen hemiiniä (X-tekijä). Tämän vuoksi näiden bakteerien kasvatusalustoihin lisätään verta tai hemiiniä.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 485. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 793-794. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ Theophil Eicher, Siegfried Hauptmann, Andreas Speicher: The Chemistry of Heterocycles, s. 53. John Wiley & Sons, 2013. ISBN 978-3-527-66986-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.3.2017). (englanniksi)
- ↑ Pamela C. Champe,Richard A. Harvey,Denise R. Ferrier: Biochemistry, s. 277. Lippincott Williams & Wilkins, 2008. ISBN 978-0-7817-6960-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.3.2017). (englanniksi)
- ↑ Rainer Seitz, Herbert König & Johannes Dodt: Blood, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006. Viitattu 23.3.2017
- ↑ Patricia Tille: Bailey & Scott's Diagnostic Microbiology, s. 441. Elsevier, 2015. ISBN 978-0323354820. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.3.2017). (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Human Metabolome Database (HMDB): Hemin (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Hemin (englanniksi)