Helvetin enkelit
Helvetin enkelit (engl. Hells Angels Motorcycle Club, HAMC) on kansainvälinen moottoripyöräkerho, jonka ensimmäinen chapter (aluekerho) perustettiin vuonna 1948 Kalifornian Fontanassa Yhdysvalloissa. Kerhoon kuuluu arviolta noin 1 800 jäsentä 22 maasta.[1]
Helvetin enkelit on niin kutsuttu 1%-moottoripyöräkerho. Termi tulee American Motorcyclist Associationin (AMA) antamasta julkilausumasta, jonka mukaan "99 prosenttia moottoripyöräilijöistä on kunnollisia, lakia noudattavia kansalaisia". AMA halusi tehdä julkisesti selvän pesäeron Hollisterissa 1947 4. heinäkuuta tapahtuneeksi väitettyyn mellakkaan osallistuneisiin moottoripyöräilijöihin.
Monet moottoripyöräilijät katsoivat tiedotusvälineiden suuresti liioitelleen Hollisterin järjestyshäiriöitä, ja AMA:n mielistelevän mediaa. Vastalauseeksi he ilmoittivat kuuluvansa tuohon yhteen prosenttiin. Tämän Yhdysvaltain pyöräilijöiden keskinäisen sanailun muistona eräiden MC-kerhojen, kuten Hells Angelsin jäsenet käyttävät järjestön tunnuksissa ja liiveissä yhden prosentin merkkiä (1%).
Sisällysluettelo |
Historia [muokkaa]
Helvetin enkelien nimi tulee joko Jean Harlowin vuodelta 1930 olevasta elokuvasta tai Yhdysvalloissa toisen maailmansodan aikana toimineesta pommitusjoukosta, jonka jäsenet ajelivat moottoripyörillä vapaa-aikanaan[2]. Joka tapauksessa siipipääkallo tuli toisen maailmansodan taistelulentäjiltä.
Helvetin enkelien edeltäjä oli moottoripyöräkerho P.O.B.O.B. (The Pissed Off Bastards Of Bloomington), jonka perusti nuori Otto Friendl. Vaikka Friendl ollutkaan sotavateraani, monet kerholaisista olivat. POBOB osallistui monien muiden motoristikerhojen kanssa Yhdysvaltain moottoripyöräkerhojen liiton Hollisterin ajoihin kesällä vuonna 1947. Monet motoristit kuitenkin häiritsivät kaupunkia holtittomalla ajollaan juovuksissa ja lopulta rähinöivät poliisia vastaan. Pahimmat rähinöijät olivat Boozefightersejä, eivät POBOB:ista. Hollisterin tyyppinen mellakointi toistui Riversidessä paria kuukautta myöhemmin.
POBOB jakautui vuonna 17. maaliskuuta 1948, kun Otto Friendl perusti oman moottoripyöräkerhonsa Fontanaan San Bernandinon lähelle nimellä Hells Angels Motorcycle Club.
Hollisterin ja Riversiden tapahtuvat innoittivat Marlon Brandon elokuvan Hurjapäät vuonna 1953.
Vuonna 1954 Helvetin enkelit sulauttivat itseensä San Fransiscon Market Street Commandosin.
Helvetin enkeleihin liittyi vuonna 1957 Korean sodan veteraanin "Sonny" Bargerin perustama sattumalta hieman saman niminen Oaklandin[3] Hell's Angels, jonka nimi kirjoitettiin heittomerkillä[4].
Eräiden tietojen mukaan Helvetin enkelit alkoivat tehdä laittomasti amfetamiinia, kun eräs heihin kohdistunut aiheeton raiskausepäilyoikeudenkäynti vei järjestön rahavarat[4]. Todisteita Helvetin enkeleitä vastaan ei löytynyt[3] ja tapaus ei mennyt oikeuteen asti[5] mutta sitä puitiin lehdistössä ja televisiossa. Jälkikäteen kävi ilmi, että Montereyn tapauksessa 1964 tytöt olivat etsineet seksiseuraa miehistä, mutta näitä tuli liikaa ja tilanne muuttui tyttöjen kannalta joukkoraiskaukseksi[6]. Lehdistö syytti tapauksesta pelkästään Helvetin enkeleitä ja piti tyttöjä väärin alaikäisinä. Montereyn raiskausepäilyjuttu toi silti Helvetin enkeleille huonon maineen ja porttikieltoja[3]. Mutta toisaalta moni halusi tapauksen jälkeen Helvetin enkeliksi[5]. Teräväpäinen[7] Sonny Barger loi 1960-luvulla Helvetin enkeleistä voimakkaan järjestön[3] ja tajusi, että järjestön täytyi laajentua. Barger oli luonnostaan hyvä johtaja ja järjestelijä[5]. Niinpä Barger laati tiukat säännökset ja vaati yhtenäisiä selkätunnuksia[5] sekä aloitti prosenttimerkin käytön[5]. Barger rekisteröi Hells Angelsin 1966 osakeyhtiöksi, jonka tarkoitus oli muun muassa edistää moottoripyöräilyä ja liikenneturvallisuutta. Samana vuonna Helvetin enkelit laajani Kalifornian ulkopuolelle[5]. Helvetin enkelien tunnuksia rekisteröitiin tavaramerkeiksi. Helvetin enkelit myös perustivat Church of the Angel -kirkon ja saivat näin verovapauden. Helvetin enkelien mukana ajellut Hunter S. Thompson kirjoitti Helvetin enkeleistä kulttikirjan, joka julkaistiin vuonna 1966. Hunter eli Helvetin enkeleiden joukossa yli vuoden, mutta joutui lopulta joukon pahoinpitelemäksi.
Vuonna 1969 tapahtui Kalifornian Altamontissa välikohtaus, jossa Rolling Stonesin rock-konsertissa päihtynyt väkijoukko oli muuttunut aggressiiviseksi ja muun muassa ryhtyi särkemään Helvetin enkelien moottoripyöriä[8]. Välikohtauksessa yksi konserttilavalle pyrkinyt huumepäissään ollut mustaihoinen joutui Helvetin enkelin puukottamaksi[9]. Poliisi vapautti puukottajan, koska piti tapausta itsepuolustuksena, mutta tutki tapausta vuoteen 2005 saakka etsien mahdollista toista puukottajaa.[8]. Elokuvat Hells Angels on Wheels (1967) ja Hell's Angels '69[9] osaltaan loivat Helvetin enkeleille kulttimainetta. Vaikka Sonny Bargerin mukaan niiden antama kuva Helvetin enkeleistä olikin liioitteleva, niin Helvetin enkelit hankkivat niillä rahaa ja paljon halukkaita jäseniä[10].
Helvetin enkelit perustivat ensimmäisen ulkomaisen osastonsa Lontooseen kesällä 1969[8] ja perusti niitä yhtä aikaa kaksi. 70-luvun alussa enkelit toimivat Saksassa[10], 1981 Tanskassa[11]. Kerho on toiminut myös Suomessa 1990-luvulta lähtien.[12]
Julkinen kuva [muokkaa]
| Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu. Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla. Tarkennus: enkeleitä puolustelevaa epäneutraalia tekstiä, lähteetkin pitäisi tarkastaa |
Helvetin enkelien väitetään pyörittävän Yhdysvalloissa suurta huumekauppaa[4], ja moottoripyöräilyn sanotaan olevan vain yksi osa järjestön toimintaa. Helvetin enkelit itse ilmoittavat olevansa ainoastaan moottoripyöräkerho, ei epämääräinen jengi. He muun muassa katsovat viranomaisten ja Hollywoodin elokuvateollisuuden mustamaalaavan heitä[13]. Moniin muihin kerhoihin verraten Helvetin enkelit ovatkin korostetun tarkkoja julkisuuskuvastaan[14] ja pysyttelevät mahdollisuuksian mukaan pois hankaluuksista ja isoista uutisista. Kerho itse sanoo olevansa lakia noudattava, vaikka joukossa onkin rikollisia[4]. Esimerkiksi Kanadan Vancouverissa Helvetin enkelit vievät joululahjoja köyhille lapsille[4].
Suomessa Hells Angelsin jäseniä on tuomittu rikollisesta toiminnasta.
Julkista keskustelua hallitsee yleensä poliisin antama kuva[15][16][17] Kanadan keskusrikospoliisi(CISC) väittää sikäläisten Helvetin enkelien pyörittävän merkittävää rikollista liiketoimintaa prostituution, petosten ja kiristysten alalla, pääasiallisena tulonlähteenä huumeet.[1].
Lähteet [muokkaa]
- Mika Mölsä: Prosenttijengit, moottoripyöräkerhot ja järjestäytynyt rikollisuus Suomessa. Johnny Kniga, 2009. ISBN 9789510349755.
- Paul Lunde: Järjestäytynyt rikollisuus. Gummarus, 2004. ISBN 951-20-6637-8.
- Sami Parkkonen: Lainsuojattomat - villiintynyt legenda. Karu Kustannus, 2009. ISBN 952-92-5871-0.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b Biker gangs in Canada
- ↑ Thompson 2007, s 86
- ↑ a b c d Mölsä s. 38-39
- ↑ a b c d e Lunde 2004, s. 174-175
- ↑ a b c d e f Lasse Wierup & Larsson 2007, s. 28
- ↑ Thompson 2007, s 28
- ↑ Thompson 2007, s 19
- ↑ a b c Mölsä s.40
- ↑ a b Lasse Wierup & Larsson 2007, s. 29
- ↑ a b Lasse Wierup & Larsson 2007, s. 30
- ↑ Lasse Wierup & Larsson 2007, s. 31
- ↑ Hamc-carelia.fi
- ↑ Lunde s. 173
- ↑ Islannin Helvetin Enkelit haastoivat valtion oikeuteen: Eivät hyväksy rikollisjärjestö-nimikettä Aamulehti Uutiset Ulkomaat 9.12.2011
- ↑ The Hells Angels - Dynamics of Organized Crime Free Online Reserach papers
- ↑ The Hells Angels and Organized Crime
- ↑ Hells Angels declared a criminal organization CVW News. 21.12.2011
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Thompson, Hunter S.: Hell's Angels. Britannia: Penguin Books, 1967. ISBN 0-14-028555-5.
- Hunter S. Thompson: Helvetin enkelit. Sammakko, 2007. 9789524830140.
- Ralph "Sonny" Barger, Keith Zimmerman, Kent Zimmerman: Sonny Bargerin elämä ja The Hell´s Angels Motorcycle Club. Suomi: Opus Liberum, 2008. ISBN 978-952-5800-00-5.
- Lasse Wierup ja Matti Larsson: Ruotsin mafia - prosetti-, vankila- ja siirtolaisjengit lahden takana. Johnny Kniga Kustannus, 2007. ISBN 978-951-0-37805-2.
Aiheesta muualla [muokkaa]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Helvetin enkelit Wikimedia Commonsissa- Hells Angels MC World (englanniksi)
- Lista Helvetin enkelien sivuista (englanniksi)