Havaintoilmapallo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saksalaisia ensimmäisessä maailmansodassa tulenjohdon käyttämiä havaintoilmapalloja.

Havaintoilmapallo on sodankäyntiin kehitetty ilmapallo, jollaisia tulenjohto käytti apunaan epäsuoran tulen, esimerkiksi tykistön ja heittimistön, ohjauksessa haluttuun suuntaan. Havaintoilmapallojen käyttö aloitettiin Ranskan vallankumoussodissa vuosina 1792–1802.[1] Ensimmäinen maailmansota vuosina 1914-1918 oli havaintoilmapallojen kulta-aikaa. Niin Ympärysvallat kuin Saksakin käyttivät kankaisia ilmaplloja, jotka olivat alkujaan täytetty vedyllä. Räjähdysarka vetykaasu aiheutti kuitenkin satoja onnettomuuksia, joten myöhemmin täytteenä alettiin vedyn sijaan käyttää ei-tulenarkaa heliumia. Havaintoilmapallot oli tyypillisesti kytketty teräskaapeliin, jolla ne vinssattiin oikealla korkeudelle (yleensä yli 3000 jalkaan, eli yli 900 metriin).

Havaintoilmapalloja käytettiin vielä myös toisessa maailmansodassa vuosina 1939–1945, jolloin erityisesti Yhdysvaltojen laivasto käytti niitä vihollissukellusveneiden paikantamisessa.[2] Yhdysvallat käytti havaintoilmapalloja myös Kylmän sodan aikana Neuvostoliiton ydinasetestien monitoroinnissa, sekä myöhemmin myös Irakissa ja Afganistanissa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Thompson, Holland (1920). The World's greatest war from the outbreak of the war to the Treaty of Versailles. New York: Grolier, 243. Viitattu 2009-09-08. 
  2. in Roy A. Grossnick,: Kite Balloons to Airships: The Navy's Lighter-Than-Air Experience (PDF), Charles Cooney, Washington, DC: Department of the Navy -- Naval Historical Center. Viitattu 2006-09-24. 
  3. Pincus, Walter. "High-Tech Balloon to Help Forces Keep Watch", The Washington Post, 20 August 2009.