Yhdysvaltain laivasto

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Yhdysvaltojen laivasto)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yhdysvaltain laivasto
United States Navy
Tunnus
Tunnus
Yhdysvaltain laivaston palokunnan jäseniä harjoittelemassa leirillä
Yhdysvaltain laivaston palokunnan jäseniä harjoittelemassa leirillä
Toiminnassa 13. lokakuuta 1775–
Valtio Yhdysvallat
Aselajit merivoimat
Osa joukkoa Yhdysvaltain asevoimat
Koko 337 000 aktiivipalveluksessa
280 000 siviiliä
Tukikohta Pentagon

Yhdysvaltain laivasto (engl. United States Navy) on Yhdysvaltain asevoimien puolustushaara, jonka vastuulla on merioperaatiot. Niiden toteuttamiseksi sillä on 287 alusta ja yli 4 000 lentokonetta. Aktiivipalveluksessa olevaa sotilashenkilöstöä on 329 000, joista upseereita on noin 54 700. Lisäksi laivaston reservissä noin 100 000 henkeä ja noin 274 000 siviiliä. [1]

Yhdysvaltain laivaston historia juontuu Siirtokuntien laivastoon, jonka Siirtokuntien kongressi perusti Yhdysvaltain vapaussodan aikana. Yhdysvaltain perustuslaki, joka ratifioitiin vuonna 1789, antoi kongressille valtuudet ”…varustaa ja ylläpitää laivastoa.” Tällä valtuutuksella kongressi tilasi kuusi fregattia sekä varusti ne. Yksi näistä kuudesta alkuperäisestä fregatista, nimellä Old Ironsides tunnettu USS Constitution, on säilynyt tähän päivään asti. Alus on edelleen merkittynä laivaston rekisteriin, ja se palvelee pr-tehtävissä.

Laivaston asioita hoiti sotaministeriö, kunnes 30. huhtikuuta 1798 kongressi perusti laivastoministeriön. Vuonna 1947 laivasto siirtyi osaksi perustettua puolustusministeriötä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivastojen vastuualueet 2009
USS Constitution (”Old Ironsides”) vuonna 2014.

Siirtokuntien kongressi perusti Philadelphiassa siirtokuntien laivaston 13. lokakuuta 1775, jolloin annettiin valtuutus hankkia, varustaa, miehittää ja lähettää kaksi aseistettua alusta etsimään Amerikassa olevia brittiarmeijan huoltoaluksia. Lainsäädäntö loi myös laivastokomitean valvomaan toimintaa. Siirtokuntien laivasto operoi noin 50 laivalla Yhdysvaltain vapaussodan aikana, mutta ei kuitenkaan enempää kuin 20 laivalla samanaikaisesti. Sodan jälkeen kongressi myi sodasta selvinneet laivat ja kotiutti miehistön ja upseerit.

Kongressi tilasi kuuden fregatin rakentamisen ja varustamisen 27. maaliskuuta 1794 ja kolme vuotta myöhemmin kolme fregattia olivat valmiit palvelukseen: United States, Constellation ja Constitution. Fregateista tuli kuuluisia vuoden 1812 sodassa, jossa ne yllättäen voittivat Britannian kuninkaallisen laivaston alukset useaan kertaan.

Yhdysvaltain sisällissodan aikana laivasto oli edelläkävijä panssaroitujen sotalaivojen käytössä, mutta sodan jälkeen laivat vanhenivat nopeasti. Laivaston modernisointi aloitettiin 1880-luvulla, mikä toi Yhdysvallat takaisin laivastovaltojen eturiviin 1900-luvun alkuun tultaessa.

Ensimmäisessä maailmansodassa laivasto ei osallistunut taisteluihin paljoakaan, mutta se kasvoi sotien välillä laivastosopimusten rajoittamana huomattavaksi. Japani yritti murtaa Yhdysvaltain laivaston strategista uhkaa vuoden 1941 lopun yllätyshyökkäyksellään Pearl Harboriin. Seuranneiden kolmen vuoden aikana Yhdysvaltain laivasto kasvoi voimakkaimmaksi koskaan nähdyksi laivastoksi.

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivastoa hallinnoi Yhdysvaltain laivastoministerin johtama laivastoministeriö, joka on osa puolustusministeriötä. Korkea-arvoisin upseeri, laivaston komentaja, on neljän tähden amiraali ja on suoraan laivastoministerin alainen. Laivastoministeri ja laivaston komentaja vastaavat laivaston organisoinnista, rekrytoinnista, kouluttamisesta ja varustamisesta siten, että laivasto on valmis toimimaan yhtyneiden taistelukomentajien alaisuudessa.

Laivasto Alaisuudessa
Laivaston esikunta
Tyynenmeren laivasto (Pearl Harbor) 3. laivasto

7. laivasto

Merivoimien ilmavoimat tyynellämerellä

Merivoimien laivueet tyynellämerellä

Sukellusveneet tyynellämerellä

Laivastojoukot, Japani

Laivastojoukot, Korea

Laivastojoukkojen yhteisalue, Mariaanit

Logistiikka, läntinen tyynimeri

Merivoimat, Hawajin alue

Euroopan ja Afrikan laivasto 6. laivasto
Eteläinen laivasto 4. laivasto
Merivoimien keskinen esikunta (Bahrain) 5. laivasto
Laivaston kyberturvallisuuden esikunta 10. laivasto, kyberturvallisuus
Merivoimien erikoisoperaatioiden esikunta SEAL joukot

[2]

Normaalien taistelujoukkojen ja -yksiköiden lisäksi laivastolla on useita esikunta- ja huoltojoukkoja:

  • Laivaston huoltojoukot
  • Laivaston lääkintäjoukot
  • Laivaston lääkintäpalvelujoukot
  • Laivaston sairaanhoitajajoukot
  • Laivaston sotilaspastorijoukot
  • Laivaston pioneerijoukot (Seabees)
  • Laivaston oikeusvirasto (JAG)

Asejärjestelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivaston sota-alusten nimet alkavat lyhenteellä USS (”United States Ship”, Yhdysvaltain laiva), kun taas laivojen, jotka eivät ole varsinaisia aktiivikäytössä olevia sotalaivoja ja joissa on siviilimiehistöä, nimet alkavat lyhenteellä USNS (”United States Naval Ship”). Laivojen luokitus merkitään kirjaimilla, ja jokaisella laivalla on yksilöllinen luokituksesta ja numeroista koostuva koodi. Laivojen nimet valitsee laivastoministeri, ja nimet ovat yleensä Yhdysvaltain osavaltioita, kaupunkeja, kuuluisia henkilöitä tai taisteluja, kaloja sekä ihanteita.

Yhdysvaltain laivasto on ollut pioneeri ydinreaktoreiden käytössä laivojen voimanlähteenä. Nykyisin kaikki laivaston lentotukialukset sekä hyökkäys- ja ohjussukellusveneet ovat ydinkäyttöisiä. Yhdysvaltain laivasto käytti ydinvoimaa myös hävittäjäluokan aluksissa. Näistä kuitenkin luovuttiin 1990-luvun lopulla, eikä uusia rakennettu.


Lentokoneet ja helikopterit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljä F/A-18F Super Hornetia laivaston 41. hävittäjä/rynnäkkölaivueesta (VFA-41)

Tulevaa tai koekäytössä olevaa kalustoa

Satamapuolustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivasto on viime vuosina lisännyt satamapuolustusjoukkojaan terrorisminvastaisen sodan vuoksi. Satamapuolustuksen yksikköjä ovat

  • Rannikkoveneyksiköt (IBU)
  • Liikkuvat rannikon vedenalaisen sodankäynnin yksiköt (MIUWU)
  • Erikoisveneyksiköt (SBU)

Erikoisjoukot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääasiallinen laivaston erikoisjoukko on SEAL (U.S. Navy SEALs), jonka tehtävänä on huolehtia erikoisoperaatioista. Laivastolla on myös pomminpurkuyksiköitä (EOD) ja pieni joukko pintasodankäyntihenkilöstöä erikoistehtäviin.

Ohjukset, tykit, laitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkeimmät tukikohdat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain laivaston Yhdysvaltain mantereella sijaitsevat tukikohdat.

Henkilöstö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Upseerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivaston upseerivirat on luokiteltu palkkaluokkiin O-1 – O-10 ja luokasta toiseen siirrytään ylennysten myötä. Upseerit luokissa O-1 – O-3 ovat nuorempia upseereja, O-4 – O-6 vanhempia upseereja ja O-7 – O-10 amiraaleja.

Upseerinvirat on jaettu ”yhteisöihin”:

  • Mahdollisuus yletä komentajaksi merellä: pintasodankäynti, ilmasodankäynti, sukellusvenesodankäynti, erikoissodankäynti, ydinvoima
  • Ei mahdollisuutta komentajuuteen merellä: insinööri, ilmailuinsinööri, ilmailuhuolto, salakirjoitus, laivaston tiedustelu, tiedotus, meteorologia ja merentutkimus, informatiikka, henkilöstöasiat
  • Esikuntajoukot: huolto, lääkintä, lääkintähuolto, hammashuolto, sairaanhoito, sotilaspastori, insinööri, oikeusvirkailija, soittokunta

Upseerin virkaan valmistutaan Yhdysvaltain laivastoakatemiasta, laivaston reserviupseerikoulusta (NROTC), upseeriehdokaskoulusta (OCS), suoralla virkanimityksellä tai muista virkanimitysohjelmista.

Värvätyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivaston värvätty henkilökunta on palkkaluokissa E-1 – E-9 ja palkkaluokasta toiseen edetään. Etenemisessä on kaksi huomattavaa siirtymää, ylimatruusista alikersantiksi (E-3 → E-4) ja ylikersantista pursimieheksi (E-6 → E-7).

Värvätyillä, jotka ovat palkkaluokassa E-4 tai ylempänä, on luokitus johonkin tiettyyn erikoisalaan. Nykyään on yli 50 erilaista luokitusta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The U.S. Navy navy.mil. 3.12.2018. Arkistoitu 27.7.2020. Viitattu 4.12.2018. (englanniksi)
  2. DEPARTMENT OF THE NAVY: Business Operations Plan navy.mil. Arkistoitu 5.12.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Truver, Scott C.: Fleet Review: The United States Navy. Seaforth World Naval Review 2010, 2009, I. vsk, s. 27-37. Barnsley: Seaforth Publishing. ISBN 978-1-84832-051-2. (englanniksi)