Harmio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Harmio
Berteroa incana kz.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Brassicales
Heimo: Ristikukkaiskasvit Brassicaceae
Suku: Harmiot Berteroa
Laji: incana
Kaksiosainen nimi
Berteroa incana
(L.) DC
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Harmio Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Harmio Commonsissa

Harmio (Berteroa incana) on kaksi- tai monivuotinen valkokukkainen ristikukkaiskasvi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäykkävartinen harmio kasvaa 20–50 cm korkeaksi. Varsi on harmahtava ja karvainen. Lehtiä on runsaasti ja ne ovat suikeita ja lähes ehytlaitaisia. Alimmat lehdet ovat ruodillisia ja sijaitsevat ruusukkeena maanrajassa. Valkoiset kukat ovat ristikukkaiseksi isot, noin senttimetrin kokoiset halkaisijaltaan. Terälehdet ovat kaksihalkoisia. Kasvin hedelmät eli lidut ovat vajaan senttimetrin pituisia, pitkulaisia, pulleita ja karvaisia. Harmio kukkii heinä-elokuussa.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmiota tavataan laajalla alueella Ranskasta ja Italiasta itään aina Keski-Siperiaan saakka, ja Balkanilta ja Kaukasukselta Pohjoismaihin saakka. Lajia tavataan myös Pohjois-Amerikasta, jonne se on levinnyt ihmisen mukana. Suomessa levinneisyys on laikuttaista ja painottuu Etelä- ja Itä-Suomeen, vaikka yksittäisiä esiintymiä on Lapissa saakka.[2] Laji on Suomessa viime vuosikymmeninä taantunut.[3]

Suomeen harmio lienee levinnyt pääasiassa autonomian aikana rehuviljan mukana Venäjältä. Niinpä se on yleisin vanhoilla ratsuväen paikkakunnilla kuten Lappeenrannassa.[4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmio on tyypillinen kaupunkikulttuuriympäristön kasvi. Sitä tavataan ratapihoilla, kuivilla joutomailla, kaatopaikoilla, vanhoilla kasarmialueilla, satamissa, myllyillä ja aikaisemmin myös pellonpientareilla.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Retkeilykasvio 1998, s. 177.
  2. Den virtuella floran: Sandvita (ruots.) Viitattu 30.6.2009.
  3. kasviatlas 2008: Harmio Viitattu 30.6.2009.
  4. Tampere.fi

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.