Hannover-suku

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuningatar Viktoria
Ernest Augustus I

Hannover-suku (engl. Hanover) on historiallisesta Welfien suvusta polveutuva saksalainen hallitsijasuku, joka hallitsi lähinnä Luoteis-Saksassa vaihtelevia maa-alueita vuoteen 1918 saakka. Suvun nimi tulee Hannoverin kaupungista, jonka Braunschweig-Lüneburgin herttua Yrjö (1582–1641) valitsi herttuakuntansa hallituskaupungiksi vuonna 1636. Herttuakunta korotettiin Braunschweig-Lüneburgin vaaliruhtinaskunnaksi 1692, jolloin sitä alettiin epävirallisesti nimittää pääkaupungin mukaan myös Hannoverin vaaliruhtinaskunnaksi. Kuningaskunta Hannoverista tuli 1814.

Hannoverin vaaliruhtinas Yrjö I:n myötä suku nousi vuonna 1714 myös Ison-Britannian valtaistuimelle syrjäyttäen Stuart-suvun. Hänen perinnöllinen oikeutensa Ison-Britannian valtaistuimelle tuli siitä, että hänen äitinsä vaaliruhtinatar Sofia oli Englannin, Skotlannin ja Irlannin kuninkaan Jaakko VI:n tyttärentytär. Seurauksena oli Ison-Britannian ja Hannoverin vuoteen 1837 asti kestänyt personaaliunioni. Unioni purkautui lapsettoman Vilhelm IV:n kuollessa, sillä Hannoverissa ja Britanniassa sovellettiin erilaista kruununperimysjärjestystä.

Ison-Britannian kruunun peri Vilhelm IV:n veljentytär Viktoria (1819–1901), joka jäi samalla myös maan viimeiseksi Hannover-sukuiseksi hallitsijaksi. Saksi-Coburg-Gothan Prinssi Albertin kanssa solmimansa avioliiton seurauksena kuningatar Viktorian jälkeläiset kuuluvat tämän aviomiehen sukuun. Tosin ensimmäisen maailmansodan aikana kuningas Yrjö V vaihtoi liian saksalaiselta kalskahtavan sukunimensä brittiläisemmäksi Windsoriksi, joka on edelleen kuningassuvun virallinen nimi.

Hannoverissa voimassa olleen lainsäädännön mukaan nainen ei voinut periä maan valtaistuinta, joten Vilhelm IV:n kuoltua kruunu siirtyi edesmenneen kuninkaan seuraavaksi nuoremmalle elossa olevalle veljelle, prinssi Ernst Augustille (1771–1851). Hänen poikansa, Hannoverin kuningas Yrjö V (1819–1878), menetti kruununsa vuonna 1866 epäonnisen Saksan–Itävallan-sodan seurauksena ja joutui todistamaan koko kuningaskuntansa liittämisen Preussiin. Suku palasi vielä saksalaiselle valtaistuimelle lyhyeksi ajaksi vuonna 1913, jolloin Yrjö V:n pojanpoika Ernst August III (1887–1953) sai keisari Vilhelm II:lta Braunschweigin herttuakunnan eräänlaiseksi myötäjäislahjaksi avioiduttuaan keisarin tyttären, prinsessa Viktoria Luisen (1892–1980) kanssa. Jo viisi vuotta myöhemmin ensimmäisen maailmansodan loppuratkaisu kuitenkin pakotti herttuan luopumaan kruunustaan muiden Saksan ruhtinaiden tapaan.

Hannoverin prinssi Ernst August (s. 1954), Monacon prinsessa Carolinen (s. 1957) nykyinen aviomies, on Braunschweigin viimeisen herttuaparin pojanpoika ja Hannover-suvun tämänhetkinen päämies.

Hannover-suvun hallitsijat Britanniassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ison-Britannian kuningaskunnan hallitsijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.