Hanhikit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kasvisukua. Grimmin veljesten satua käsittelee artikkeli Hanhikki (satu).
Hanhikit
Ketohanhikki (Potentilla anserina)
Ketohanhikki (Potentilla anserina)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Suku: Hanhikit Potentilla
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Hanhikit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Hanhikit Commonsissa

Hanhikit (Potentilla) on ruusukasvien suku. Siihen kuuluu noin viisisataa lajia, sekä yksi- että monivuotisia, joita tavataan ympäri pohjoista pallonpuoliskoa.

Geenitutkimusten jälkeen lajin taksonomia on muuttunut 2000-luvulla; mm. pensashanhikki, entinen Potentilla fruticosa, kuuluu nyt Dasiphora-sukuun. [1] Vastaavasti aiemmin erilliset suvut Duchesnea, Horkelia ja Ivesia on nyt liitetty hanhikkien sukuun.lähde?

Hanhikit ovat varsin läheistä sukua mansikoille (Fragaria), minkä huomaa lehtien ja kukkien samankaltaisuudesta, niinpä joitakin koristekasveina kasvatettuja hanhikkilajeja kutsutaan valemansikoiksi. Hanhikkien kukkapohjus ei turpoa samanlaiseksi epähedelmäksi kuin mansikat.

Monia lajeja kasvatetaan koristekasveina. Ne sopivat aurinkoiseen paikkaan eivätkä tarvitse paljoa ravinteita.[2]

Lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa luonnonvaraisena kasvavat hanhikkilajit:[3][4]

Muita hanhikkilajeja:

Lähisukuisia lajeja:[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Hämet-Ahti, Leena, Kurtto, Arto, Lampinen, Raino, Piirainen, Mikko, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno, Uotila, Pertti & Väre, Henry. 2005. Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Lutukka 21:57–58.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ITIS
  2. Tervareitti
  3. Retkeilykasvio 1998, s. 251–256.
  4. a b Lutukka 21/2005

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]