HMCS Columbia

Wikipedia
Ohjattu sivulta HMCS Columbia (I49)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HMCS Columbia
Canadian Blue Ensign 1921-1957.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Newport News Shipbuilding and Drydock Company, Newport News, Yhdysvallat
Kölinlasku 30. maaliskuuta 1918
Laskettu vesille 4. heinäkuuta 1918
Palveluskäyttöön 24. syyskuuta 1940
Palveluskäytöstä romutettu elokuussa 1945
Tekniset tiedot
Uppouma 1200 t
Pituus 95,82 m
Leveys 9,43 m
Syväys 2,7 m
Koneteho 27000 hv
Nopeus 35 solmua
Miehistöä 145
Aseistus 3 x 4"/L50 -tykkiä
1 x 3" ilmatorjuntatykki
3 x .5" konekivääriä
6 x 21" (533 mm) torpedoputkea

HMCS Columbia (viirinumero I49) oli toisessa maailmansodassa palvellut Kanadan laivaston Town-luokan hävittäjä.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sen köli laskettiin 30. maaliskuuta 1918 Newport News Shipbuilding and Drydock Companyn telakalla Newport Newsissä Virginiassa ja alus laskettiin vesille 4. heinäkuuta Yhdysvaltain laivaston Newport-luokan tyypin C aluksena USS Haraden kumminaan kapteeni Jonathan Haradenin lapsenlapsi Mabel B. Stephens. Alus liitettiin Yhdysvaltain laivastoon 7. kesäkuuta 1919 Norfolkin laivastontelakalla ensimmäisenä päällikkönään komentajakapteeni R. H. Booth.[1][2]

Palvelus Yhdysvaltain laivastossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

USS Haraden

USS Haraden liitettiin Eurooppaan sijoitettuun Yhdysvaltain laivaston osastoon. Alus varustettiin Newportisa ennen lähtöä New Yorkista 30. kesäkuuta 1919 Adrianmerelle. Alus saapui Spalatoon Dalmatian rannikolle 28. heinäkuuta, mistä käsin se osallistui Itävallan kanssa tehtyjen aselepoehtojen valvontaan. Alus oli myös tukikohta-aluksena Triestessä ja Fiumessa, minkä lisäksi se osallistui erilaisiin laivastoharjoituksiin. Alus lähti 23. lokakuuta 1919 Norfolkin laivastotukikohtaan, jonne se saapui 18. marraskuuta.[2]

Alus lähti 7. huhtikuuta 1920 Norfolkista Charlestoniin Etelä-Carolinaan, jossa se palveli alueen reserviviirikön kanssa aina 15. maaliskuuta 1921 saakka. New Yorkissa tehdyn huollon päätyttyä 2. toukokuuta alus lähti Newportiin, jossa se palveli Uuden Englannin rannikolla koululaivana. Alus palasi Charlestoniin 12. lokakuuta, mistä se siirtyi edelleen Philadelphiaan 10. huhtikuuta.[2]

USS Haraden siirrettiin 17. heinäkuuta 1922 reserviin Philadelphiassa. Maailmanpoliittisen tilanteen kiristyessä alus palautettiin Philadelphiassa palvelukseen 4. joulukuuta 1939. Koeajojen ja Guantanamonlahdella pidetyn koulutusjakson jälkeen alus aloitti puolueettomuuden valvonnan aluksi Kuuban vesillä ennen siirtymistä Newportiin 6. maaliskuuta 1940. Aluksen valvonta-alueena oli Block Islandilta Nantucketin suulle. Partioinnin osana alus teki kolme koulutuspurjehdusta Chesapeakenlahdelle.[2]

Yhdysvaltain ja Britannian hallituksen 3. syyskuuta 1940 tekemän lend lease -sopimuksen nojalla alus päätettiin siirtää Britannian kuninkaalliselle laivastolle. Se saapui 7. syyskuuta Bostoniin, josta se lähti 18. syyskuuta edelleen Halifaxiin. Alus poistettiin 24. syyskuuta Yhdysvaltain laivaston palveluksesta ja vielä samana päivänä se liitettiin Britannian kuninkaalliseen laivastoon. Alus päätettiin edelleen siirtää Kanadan laivastolle nimellä HMCS Columbia.[1][2]

Palvelus Kanadan laivastossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

USS Haraden luovutettiin 24. syyskuuta 1940 Halifaxissa Britannian kuninkaalliselle laivastolle, jolloin sen miehistöksi tuli kanadalaisia. Aluksen nimenä oli aluksi HMCS Haraden. Alus palveli Halifaxissa, kunnes se määrättiin tammikuussa 1941 telakalle Britteinsaarille.[1]

Alus lähti 15. tammikuuta Britteinsaarille todennäköisesti saattueetta suojaten. Helmikuussa alus siirrettiin Devonportin telakalle, jossa sille tehtiin asennettiin saattajan tarvitsemat järjestelmät. Telakalta palvelukseen palattuaan maaliskuusa alus liittyi läntisen alueen saattajiin ja se liitettiin 4. saattajaryhmään.[1]

Columbia määrättiin toukokuussa palaamaan Kanadaan St. Johniin koottavaan Newfoundlandin saattajaosastoon (engl. Newfoundland Escort Force, NEF). Kesäkuusa alus siirtyi Kanadaan aloittaen saattuepalveluksen. Se oli saattajana tammikuuhun 1942 saakka, jolloin alus siirrettiin Halifaxin telakalle huoltoon.[1]

Palvelukseen palattuaan alus siirrettiin läntiseen saattajaosastoon (engl. Western Local Escort Force, WLEF), jonka osana se suojasi Kanadan satamien välisiä saattueita. Kanadan saattajaryhmä 4:n suojaaman saattueen SL107 jouduttua sukellusveneiden maaliksi Islannin eteläpuolella, alus määrättiin avustamaan taistelussa 24. lokakuuta.[1]

Alus avusti tammikuussa 1943 St Johnsin ja Bostonin välillä touvinsa katkaissutta ja tuuliajolle joutunutta HMCS Caldwellia. Columbia otti aluksen hinaukseen ja hinasi sen Halifaxiin telakalle. Columbia siirrettiin 1. helmikuuta St Johnsissa telakalle, mistä se palasi palvelukseen toukokuussa jatkaen WLEF:n mukana saattueiden suojaamista.[1]

Columbia siirrettiin kesäkuussa Kanadan saattajaryhmä W4:ään, josta se siirrettiin joulukuussa W10:een. Alus ajoi Moretoninlahdella karille 25. helmikuuta 1944, jolloin sen keula vaurioitui. Alus oditti telakalle pääsyä, kunnes sen vauriot korjattiin tilapäiskorjauksena Bay Bullsilla. Se kuitenkin korjauksesta huolimatta poistettiin palveluksesta ja alus hinattiin syyskuussa varastolaivaksi Liverpooliin. Alus poistettiin palveluksesta 12. kesäkuuta 1945 Sydneyssä ja se asetettiin poistolistalle. Alus myytiin International Iron and Steelille romutettavaksi. Hylky hinattiin elokuussa Hamiltoniin, jonne se saapui 9. elokuuta.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]