Gustaf Väinö Levander
Gustaf Väinö (Wäinö) Levander (6. kesäkuuta 1864 Loviisa – 13. marraskuuta 1935 Käkisalmi)[1] oli suomalainen lääkäri ja suomentaja.
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Levanderin vanhemmat olivat filosofian maisteri, kollega Karl Gustaf Levander ja Zulima Kristina von Pfaler. Hänen puolisonsa vuodesta 1887 oli Anni Canth, Minna Canthin ja Johan Ferdinand Canthin tytär. Ylioppilaaksi Levander tuli Kuopion lyseosta 1884 ja valmistui filosofian maisteriksi 1887 ja lääketieteen lisensiaatiksi 1893. Hän toimi piirilääkärinä Käkisalmessa 1904–1928.[1] Uransa alkuvaiheessa Levander työskenteli lääkärinä Karttulassa, Vesannolla ja Kuopiossa.[2] Rannikkotykistörykmentti 3:n lääkärinä Levander toimi 1920–1932. Hän oli Käkisalmen valtuuston jäsen 1907–1917 ja toimi valtuuston puheenjohtajana neljä vuotta. Terveydenhoitolehden toimitussihteerinäkin työskennellyt Levander suomensi useita geologian, eläintieteen ja terveydenhoidon teoksia.[3]
Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Levanderin suomentamia teoksia ovat muun muassa:[2]
- Mineralogia (Törnebom)
- Petrografia, A. J. Warénin kanssa
- Kansantajuinen geologia (Erdmann)
- Zoologiaa kansalaisille (Aukusti Juhana Mela), osittain
- Oppikirja kätilöille (Heinricus)
- Lyhyt terveysoppi naisille (Hovstein)
- Lyhyet terveys- ja sairaanhoito-opin perusteet (Bergstedt)
- Syömisen taito, Uusi ihminen ja Elämän manna (Bramsen)
Toimitustöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kodin lääkärikirja, Max Oker-Blomin kanssa[2]