Gulagien uhrien muistopäivä
Gulagien uhrien muistopäivä (myös Neuvostoliittoon pakkotoimin siirrettyjen unkarilaisten poliittisten vankien ja pakkotyöhön tuomittujen muistopäivä ja Neuvostoliittoon vanki- ja työleireille tuomittujen muistopäivä) on Unkarissa vuosittain 25. marraskuuta vietettävä muistopäivä, jota on vietetty vuodesta 2012 alkaen.[1][2]
25. marraskuuta 1953 kaikkiaan 1 500 unkarilaista poliittista vankia pääsi palaamaan Neuvostoliitosta kotimaahansa, ja 21. toukokuuta 2012 Unkarin valtiopäivät nimesi tuon paluupäivän gulagien uhrien muistopäiväksi. Unkarilaisia joutui leireille 600 000 – 900 000 henkeä, ja heitä menehtyi arviolta 200 000 – 400 000 henkeä.[2]
Unkarilaiset gulageissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jo ennen vuotta 1944 leireille joutui muutama sata unkarilaista, jotka olivat lähes kaikki olivat poikkeuksetta Neuvostoliittoon emigroituneita kommunisteja. Suuria määriä unkarilaisia alettiin siirtää Neuvostoliitton leireille vuoden 1944 syksystä lähtien sotavankeina tai internoituina. Heidät siirrettiin useita vuosia kestäneeseen pakkotyöhön. Unkarilaisia siirrettiin myös toisen maailmansodan jälkeen asteittain laajenevassa Unkarin kommunistisessa diktatuurissa unkarilaisten viranomaisten myötävaikutuksella. Syytteet olivat tekaistuja, ja karkotukset kestivät jopa 5–25 vuotta. Keskimäärin pakkotyöjaksot kestivät 28 kuukautta, minkä jälkeen tuomitut saattoivat palata takaisin Unkariin, mikäli kestivät koettelemukset epäinhimillisissä olosuhteissa.[1]
Suurin osa sotavangeista palautettiin vuoden 1949 jälkeen. Vuonna 1949 palanneista monet tuhannet eivät kuitenkaan palanneet enää Unkariin, sillä heidän kotiseutunsa oli siirtynyt osaksi naapurimaita.[2]
Kuitenkin aikanaan näytösoikeudenkäynneissä tekaistujen syytosten perusteella pitkän tuomion saaneiden poliittisten vankien asema vaikeutui leireillä erityisesti vuoden 1949 jälkeen. He joutuivat tuolloin poliittisten vankien erityisleireille. Näihin leireihin sijoitetuista 85 000:sta unkarilaisesta tuomitusta vain 5 000–6 000 eli vapautumiseensa saakka palaten vuonna 1953 kotimaahansa. Heitä käsiteltiin myös Unkarissa rehabilitointiin asti poliittisina vastustajina.[2]
Uhrien määrä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eräiden arvioiden mukaan työleireille joutui 800 000 unkarilaista, näistä joka toinen menehtyi epäinhimillisissä olosuhteissa. Unkarilaisten tekemissä arvioissa sotavankeina ja siviileinä eli poliittisina vankeina leireille joutuneiden määrä vaihtee 600 000:n ja 900 000:n hengen välillä. Neuvostoliiton viranomaiset ilmoittivat unkarilaisten vankien määräksi vuonna 1949 kaikkiaan 535 000 henkeä, mutta tuossa luvussa mukana eivät ole kokoamis- ja siirtoleireillä tai kuljetusten aikana kuolleet.[2] Näistä 535 000 hengestä kolmannes oli siviilejä. Luvussa eivät ole myöskään Donin mutkassa vuoden 1943 tammikuussa sotavangeiksi joutuneet ja myöhemmin kuolleet useat kymmenettuhannet unkarilaiset.[1] Teloitettujen, nälkään ja tauteihin kuolleiden unkarilaisten määräksi on eräissä arvioissa esitetty 200 000 henkeä.[2]
Uhrien muistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2014 gulagien uhrien muistopäivänä vihittiin Szerencsissä muistomerkki. Budapestissa V:nnen kaupunginosan Honvéd-aukiolla on vuonna 1993 paljastettu gulagien uhrien muistokivi. Vuonna 2015 Unkarin hallitus julisti kuluvan vuoden Neuvostoliittoon pakkotoimin siirrettyjen poliittisten vankien ja pakkotyöhön joutuneiden tai pakkotyöhön tuomittujen muistovuodeksi. Tuolloin käynnistyi yhteiskunnallinen keskustelu siitä, että olisi pystytettävä muistomerkki myös gulagien usealle sadalletuhannelle unkarilaisuhrille. Unkarissa toimi noin 60 kokoamisleiriä ja maansisäistä karkotusta varten oli oma gulag-järjestelmänsä. Kuitenkin vain muutaman leirien alueilla on muistomerkki tai muistokivi.[1]
Unkarissa nuorisolla on suhteellisen hyvä käsitys pakkotyöleireistä muun muassa elokuvien, dokumenttiteosten ja oppikirjojen ansiosta, mutta tiedot pakkotyöhön tuomittujen määristä ja tuomiolauseissa käytetyistä perusteluista sekä sotavangin ja poliittisen vangin käsitteistä ovat hataria, vaikka lähes jokaisen unkarilaisperheen historiasta löytyy tällaisia tapauksia. Oppikirjoissa on myös virheellistä ja puutteellisia tietoja.[1]
Unkarilaisten kohtalonhetkiin liittyvää historiaa vaaliva kansallinen komitea Nemzeti Emlékezet Bizottsága on järjestänyt muun muassa Terror háza -museossa luentoja yläkoulun ja lukion oppilaille.[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Takalo, Tenho: Gulagien uhrien muistopäivä | Suomi-Unkari Seuran Tampereen osasto suomiunkari.fi. 26.11.2015. Viitattu 26.9.2023.
- ↑ a b c d e f Takalo, Tenho: NL:n vankileireillä menehtyneiden muistopäivä | Suomi-Unkari Seuran Tampereen osasto suomiunkari.fi. 28.11.2014. Viitattu 26.9.2023.