Guido Crepax

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Guido Crepax
Guido Crepaxin signeerauksessakin näkyy graafikon koulutus.

Guido Crepax, alk. Crepas, (15. heinäkuuta 1933 Milano31. heinäkuuta 2003) oli italialainen sarjakuvan tekijä, joka vaikutti suuresti eurooppalaiseen aikuissarjakuvaan. Hänen tunnetuin hahmonsa oli Valentina. Crepaxin piirrostyyli oli hienostuneen psykedeelistä ja tarinat unenomaisia sekä vahvasti eroottisia.

Elämä ja teot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Crepaxin lapsuuden sarjakuvasuosikkeja olivat Flash Gordon ja Taika-Jim, joista hän on selvästi saanut vaikutteita ja laajentanut niiden fantasiakuvitelmia omassa tuotannossaan. Hänen ensimmäinen nuorena poikana vuonna 1945 piirtämänsä sarjakuva oli H. G. Wellsin romaaniin ja siitä tehtyyn elokuvaan pohjautunut "L'Uomo Invisibile" (Näkymätön mies).[1] Nämä kirjalliset inspiraation lähteet olivat hänelle tärkeitä koko uran ajan. Crepaxin viimeinen työ oli Frankenstein, joka julkaistiin 2002.

Crepax aloitti uransa mainosgraafikkona ja kuvittajana arkkitehtuuria opiskellessaan (hän valmistui 1953). Hän teki julisteita sekä kansia aikakauslehtiin, kirjoihin ja levyihin. Viimeksi mainitut olivat lähinnä klassista musiikkia ja jazzia (Gerry Mulligan, Fats Waller, Charlie Parker, Louis Armstrong), mutta mukana oli myös kevyttä musiikkia kuten Domenico Modugnon 'Nel blu dipinto di blu.

Jazz-harrastus näkyy myös Crepaxin sarjakuvissa, parhaiten vuonna 1979 ilmestyneessä jazz-muusikosta kertovassa tarinassa L'uomo di Harlem, joka oli omistettu Charlie Parkerille.[2] Tarina julkaistiin sarjassa Un uomo un'avventura numerossa 21 (sarjaa julkaistu suomeksikin osat 2, 5, 6, 8 ja 19 otsikolla Seikkailujen mies). [3]

Crepaxin suosikkilevytyksiä on koottu levylle "My Funny Valentina" (Nun Records).[4]

Vuonna 1957 hän sai mainosalan Kultaisen palmun Shellille tehdystä mainoskampanjasta. Seuraavana vuonna hän aloitti yhteistyön Tempo Medicon, italialaisen lääkealan lehden kanssa, ja teki sille kaikki kannet 1980-luvun puoliväliin saakka.

Sarjakuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1963 Crepax alkoi tehdä sarjakuvia ja kahta vuotta myöhemmin näki päivänvalon hänen tunnetuin hahmonsa, Valentina. Valentina Rosselli ilmestyi ensimmäisen kerran italialaisen sarjakuvalehden Linus numerossa 2. Aluksi sarjakuvan päähenkilö oli taidekriitikko Philip Rembrandt, joka oli myös supersankari Neutron. Ensimmäisen jakson nimi oli La Curva di Lesmo (Monzan F1-radan tunnetun mutkan mukaan) ja sitä seurasi 30 seikkailua lisää, joista on koottu lukuisia albumeja.

Bianca näkee unta (albumista Mieletön talo, Otava 1975.

Valentinan esikuvana oli mykän filmin tähti Louise Brooks. Valentinasta tuli pian vuoteen 1995 saakka ilmestyneen sarjakuvan päähenkilö. Tarinat ovat outo sekoitus science fictionia, fantasiaa, agenttitarinaa ja varsinkin erotiikkaa. Valentinasta tuli suuri menestys Italiassa ja muualla, varsinkin Ranskassa.

Valentinan lisäksi Crepaxin sarjakuvissa seikkailivat myös muut sankarittaret kuten Belinda, Bianca, Anita ja Francesca.

Crepax teki sarjakuvaversioita eroottisen kirjallisuuden klassikoista kuten O:n tarina, Justine ja Emmanuelle. Taiteilija on haastattelussa kertonut, että vaikka hän on kuvannut töissään seksuaalisia perversioita täynnä ruoskia, kahleita ja kaikenlaista alistamista, hän itse vihaa väkivaltaa ja toisten halveksuntaa; hänen työnsä ovat vain mielikuvituksen paperille tuottamia hulluuden sekaisia näkyjä, harhakuvia ja haluja mielen syövereistä. [5]

Hänen sarjakuviaan on käännetty lukuisille eri kielille.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Guido Crepax Associazione Franco Fossati. Viitattu 16. heinäkuuta 2007. (italiaksi)
  2. Guido Crepax e il jazz 6. marraskuuta 2005. Fondazione Musica Per Roma. Viitattu 16. heinäkuuta 2007. (italiaksi)
  3. L'uomo di Harlem uBC. Viitattu 16. heinäkuuta 2007. (italiaksi)
  4. All that jazz Guido Michelone. Viitattu 16. heinäkuuta 2007. (englanniksi)
  5. In memory of guido crepax elokuu 2003. designboom.com. Viitattu 16. heinäkuuta 2007. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guido Crepax

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valentina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valentina (1968), Milano Libri
  • Valentina speciale (1969), Milano Libri
  • Valentina con gli stivali (1970), Milano Libri
  • Baba Yaga (1971), Milano Libri, all'interno di Alì Baba Yaga
  • Ciao Valentina! (1972), Milano Libri
  • Valentina nella stufa (1973), Milano Libri
  • Diario di Valentina (1975), Milano Libri
  • A proposito di Valentina (1975), Quadragono Libri, toimittanut Francesco Casetti
  • Valentina in giallo (1976), Milano Libri
  • Valentina assassina (1977), Milano Libri
  • Ritratto di Valentina (1979), Milano Libri
  • Riflesso di Valentina (1979), Arnoldo Mondadori
  • Lanterna Magica (1979), Edizioni d'arte Angolare
  • Valentina pirata (1980), Milano Libri
  • Valentina sola (1981), Milano Libri
  • Valentina, storia di una storia (1982), Olympia Press
  • Per amore di Valentina (1983), Milano Libri
  • Io Valentina, la vita e le opere (1985), Milano Libri
  • Nessuno (1990), Milano Libri
  • Valentina e le altre (1991), Mondadori, collana Oscar
  • Valentina, la gazza ladra (1992), Rizzoli-Milano Libri
  • Valentina a Venezia (1992)
  • E Valentina va... (1994), Rizzoli-Milano Libri
  • Al diavolo, Valentina (1996)
  • In arte... Valentina (2001), Lizard Edizioni
  • Valentina (2003), Panini Comics

Muut sankarittaret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • La casa matta (Bianca, 1969), Edip - Mieletön talo, Otava 1975
  • Anita, una storia possibile (1972), Persona/Ennio Ciscato Editore
  • Histoire d'O (1975), Franco Maria Ricci Editore, perustuu Pauline Réagen romaaniin
  • Emmanuelle (1978), Olympia Press, perustuu Emmanuelle Arsanin romaaniin - Emmanuelle 1: Lentävä yksisarvinen, 2: Ruusuja ja jumalattaria, 3: Vapaan rakkauden lait, Semic 1991, sarjassa Kultainen Lootus
  • Justine (1979), Olympia Press, perustuu Markiisi De Saden romaaniin
  • Hello, Anita! (1980), L'isola trovata
  • Belinda 1 & 2 (1983), Editori del Grifo
  • I viaggi di Bianca (1984), Milano Libri, Jonathan Swiftin romaanin Gulliverin matkat inspiroimana
  • Venere in pelliccia (1984), Olympia Press, Leopold von Sacher-Masochin tarinan inspiroimana
  • Bianca 2. Odesseda (1987), Editori del Grifo
  • Emmanuelle l'antivergine (1990), Rizzoli
  • Eroine alla fine: Salomé (2000), Lizard Edizioni

Muita töitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • L'astronave pirata (1968), Rizzoli
  • Il dottor Jekill (1972), Persona/Ennio Ciscato Editore
  • Circuito interno (1977), Edizioni Tempo Medico
  • Casanova (1977), Franco Maria Ricci Editore
  • L'uomo di Pskov (1977), CEPIM (Sergio Bonelli Editore)
  • L'uomo di Harlem (1979), CEPIM (Sergio Bonelli Editore)
  • La calata di Macsimiliano XXXVI (1984), Editori del Grifo
  • Conte Dracula (1987), Rizzoli-Milano Libri, perustuu Bram Stokerin romaaniin
  • Dr.Jekyll e Mr.Hide (1987), Rizzoli-Milano Libri, perustuu Robert Louis Stevensonin romaaniin - Tri Jekyll & Mr. Hyde, WSOY 1992
  • Giro di vite (1989), Olympia Press, perustuu Henry Jamesin novelliin Ruuvikierre
  • Nessuno (1990), Milano Libri
  • Le clinicommedie (1990), Editiemme
  • Il processo di Franz Kafka (1999), Piemme, perustuu Franz Kafkan romaaniin Oikeusjuttu
  • Frankenstein (2002), Grifo Edizioni, perustuu Mary Shelleyn romaaniin