Grekobuddhalaisuus
Grekobuddhalaisuus oli kulttuurinen synkretismi eli sulautuma hellenistisen ja buddhalaisen kulttuurin välillä. Se kehittyi 800 vuoden ajanjakson (n. 400-luvulta eaa. 400-luvulle jaa.) aikana Keski-Aasiassa alueella, joka vastaa nykyajan Afganistania ja Pakistania. Grekobuddhalaisuus vaikutti etenkin buddhalaiseen taiteeseen. Se levisi silkkitien mukana Kaukoitään, Kiinaan ja Koreaan ja Japaniin saakka.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hellenistisen Kreikan ja buddhalaisuuden yhteydet alkoivat Aleksanteri Suuren Lähi-idän ja Keski-Aasian valloitusretkestä 334 eaa. Aleksanteri ulotti valtakuntansa Indus-joelle luoden siten kontaktin Intiaan, buddhalaisuuden syntypaikkaan. Aleksanteri perusti useita kaupunkeja Oxusin ja Baktrian alueille ja kreikkalaisia siirtokuntia Khyberin solan, Gandharan ja Punjabin seuduille. Alueet muodostavat kulkuväylän Himalajan ja Kush-vuoriston välillä.
Aleksanteria seurasi kreikkalais-intialaiset kulttuurivaihdon lähteinä seleukidien kuningaskunta ja edelleen kreikkalais-baktrialainen kuningaskunta (kolmannelta toiselle vuosisadalle eaa.) ja Intialaiskreikkalainen kuningaskunta (toiselta ensimmäiselle vuosisadalle eaa.) ja lopulta Kushan keisarikunta (ensimmäiseltä kolmannelle vuosisadalle jaa). Grekobuddhalainen kulttuurivaihto tyrehtyi lopulta 300-luvulla jaa. hunnien invaasioon ja myöhemmin islamin laajenemiseen.
Taiteelliset vaikutteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gandharan taiteessa aihesisältö oli vahvasti buddhalaisista, kun taas ulkoasu oli pääosin länsiaasialaista tai hellenististä.
Tapa kuvata Buddhaa ihmishahmoisena pidetään sitä useimmiten grekobuddhalaisena piirteenä.[1] Ennen kreikkalaisia vaikutteita jumalaksi korottautunutta Buddhaa sopi kuvata vain symbolien, kuten jalanjäljen tai rukouspyörän kautta.[2] Monet tyylilliset elementit tyypillisissä Buddhan kuvauksissa osoittavat kreikkalaisesta vaikutuksesta. Esim. kreikkalaisesta tarustosta lainattiin mm. Herakles, joka kuvattiin Buddhan viereen tämän suojelijaksi.[3]
Grekobuddhalainen pantheoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monet buddhalaiset jumaluushahmot saattavat olla kreikkalaisten jumalten inspiroimia. Esimerkiksi leijonantaljainen Herakles saattaa olla Buddhan suojelijan, Vajrapanin esikuva. Etenkin mahayana-buddhalaisuudessa näkyvät tämänkaltaiset vaikutteet, kuten japanilaisessa tuulenjumalassa Fujinissa, jota lienee inspiroinut Kreikan Boreas tai äitijumala Haritissa, johon on mahdollisesti vaikuttanut Tykhe.
Vaikutus islamiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Buddhalaisuuden vaikutus islamiin
Islamilla ja buddhalaisuudella on todettu tiettyjä yhtäläisyyksiä. Havainto ei sovi perinteiseen käsitykseen, jonka mukaan islam olisi syntynyt Arabian niemimaan luoteisosassa tuhansien kilometrien päässä buddhalaisuuden vaikutusalueista. Se sopii kuitenkin kilpailevaan teoriaan, jonka mukaan islam olisi voinut syntyä Persiassa ja mahdollisesti sen koillisessa Khorasanin maakunnassa, joka rajoittuu nykyiseen Afganistaniin.[4] Vielä 600-luvulla Afganistanin valtauskontona oli buddhalaisuus (muistona siitä olivat Talibanien vuonna 2001 räjäyttämät Buddhan jättiläispatsaat). Maantieteellinen läheisyys avaa mahdollisuuden siihen, että Khorasanin keskuksessa Mervissä mahdollisesti muotoutunut islam olisi saanut vaikutteita buddhalaisuudesta. Unkarilaisen Ignaz Goldziherin (k. 1921) mukaan islamiin kuuluva fatalismi saattaisi olla peräisin Intiasta. Tuhannen ja yhden yön saduissa fatalismi esiintyy muun muassa ilmaisuna, jonka mukaan ihmisen kohtalo on kirjoitettu hänen otsaansa. Vastaavasti Intiassa Brahma kirjoitti syntymättömän lapsen otsaan tämän tulevan kohtalon.[5]
Markus Gross on jatkanut buddhalaisvaikutteiden kartoitusta.[6] Profeetta Muhammedin kerrotaan syntyneen ”elefantin vuonna”. Elefantti kuuluu myös Buddhan syntymään. Buddhan äiti näki raskaana ollessaan unta elefantista, Buddha oli edellisessä elämässään elefantti tai jopa syntyi valkoisena norsuna.[6]
Varsinkin islamilainen pyhiinvaellus on täynnä buddhalaisvaikutteita. 700-luvun alkuun sijoitetussa selonteossa kuvataan Nava Viharan buddhalaisluostaria kankaalla peitetyksi kuutioksi, jonka ympäri uskovat kiersivät. Kuvaus muistuttaa Kaaban temppelin kiertämistä. Pyhiinvaeltajien kääriytyminen valkeaan viittaan, joka jättää oikean olkapään paljaaksi, on buddhalaista pukeutumista, jota muslimit eivät muuten käytä. Pyhiinvaeltajilta kiellettyjen tekojen luettelo vastaa buddhalaismunkkien kieltoja. Niihin kuuluu jopa kielto tappaa hyönteisiä. Pyhäkön kiertäminen tunnetaan kaikissa maailmanuskonnoissa. Omituisin yhdenkaltaisuus on se, että Intian Bodhgayan Mahabodji – temppelissä, joka on paikassa missä Buddha valaistui, on pitkänomainen rata, jota pyhiinvaeltajat kävelevät edestakaisin. Se vastaa tarkasti Safa- ja Marwa-vuorten välistä pyhiinvaeltajien juoksureittiä Mekassa ja sijaitsee jopa samassa kohtaa suhteessa pääpyhäkköön.[6]
Sekä kristinuskossa että juutalaisuudessa viinillä on tärkeä uskonnollinen merkitys. Näin on myös Koraanissa (16:67, 47:15, 83:25), kunnes Lehmän suurassa (2:219) viini kielletään. Buddhalaisuudessa viinin kieltäminen kuuluu ”Viiteen käskyyn”, jotka on osoitettu kaikille buddhalaisille. Islam on voinut saada viinikieltonsa buddhalaisuudesta, ellei se ole syntynyt omia aikojaan.[6] Buddhalaisvaikutteita on löydetty myös Uskottomien suurasta "Al-Kafirun" (suura 109). Se on tulkittu buddhalaiseksi runoksi, joka on käännetty osittain väärin arabiaksi.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Aatish Taseer: How the Buddha Got His Face The New York Times. 11.5.2020. Viitattu 22.7.2020. (englanniksi)
- ↑ Buddhism and Buddhist Art www.metmuseum.org. Viitattu 22.7.2020.
- ↑ Ancient Greek Kingdom in India 3.1.2019. Kings and Generals. Viitattu 22.7.2020. (englanniksi)
- ↑ Ohlig, K-H.: Von Bagdad nach Merw. Geschichte, rückwärts gelesen. Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Vom Koran zum Islam. Schriften zur frühen Islamgeschichte und zum Koran, s. 29–106. Verlag Hans Schiler, 2009. (saksaksi)
- ↑ Goldziher, Ignaz: Über den Einfluss des Buddhismus auf den Islam. Teoksessa: M.Gross & K-H. Ohlig (toim.) Vom Koran zum Islam. Schriften zur frühen Islamgeschichte und zum Koran (s. 322-345)., s. 329. Schiler, 1903/2009.
- ↑ a b c d Groß, Markus: Buddhistische Einflüsse im frühen Islam? Teoksessa: Teoksessa: M. Groß & K-H. Ohlig (toim.) Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 220-274. Schiler, 2008. (saksaksi)
- ↑ Gross, M.: Frühislam und Buddhismus.Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Vom Koran zum Islam. Schriften zur frühen Islamgeschichte und zum Koran, s. 355–358. Schiler, 2009.