Gosford Park

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gosford Park
Ohjaaja Robert Altman
Käsikirjoittaja Julian Fellowes
Tarina: Robert Altman
Bob Balaban
Tuottaja Robert Altman
Bob Balaban
David Levy
Säveltäjä Patrick Doyle
Kuvaaja Andrew Dunn
Leikkaaja Tim Squyres
Lavastaja John Frankish
Pääosat Maggie Smith
Michael Gambon
Helen Mirren
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Yhdistynyt kuningaskunta
Italia
Tuotantoyhtiö Sandcastle 5 Productions
Ensi-ilta Britannia: 7. marraskuuta 2001
Yhdysvallat: 26. joulukuuta 2001
Italia: 8. maaliskuuta 2001
Kesto 137 min
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Gosford Park on Robert Altmanin vuonna 2001 valmistunut elokuva, joka kertoo Agatha Christie -tyyppisen rikostarinan.

Elokuva sai vuonna 2002 kaikkiaan seitsemän Oscar-ehdokkuutta: parhaan elokuvan, parhaan ohjauksen, parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen, parhaan naissivuosan (Helen Mirren), parhaan naissivuosan (Maggie Smith), parhaan puvustuksen ja parhaan lavastuksen kategorioissa. Ainoan palkintonsa se sai käsikirjoituksesta.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Syksyllä 1932 äärimäisen ynseä, mutta upporikas Sir William McCordle järjestää vaimonsa Lady Sylvian kanssa metsästysviikonlopun kartanollaan Gosford Parkissa. Paikalle saapuu värikäs joukko sukulaisia ja ystäviä: hienosteleva Constance-täti, Sylvian sisaret Louisa ja Lavinia kera aviomiehensä lordi Stockbridge ja komentaja Meredith, Sir Williamin näyttelijäserkku Ivor Novello, B-luokan elokuvatuottaja Morris Weissmanin sekä köyhä Nesbittin pariskunta. Mukanaan vieraat tuovat joukon kamaripalvelijoita ja autokuskeja, jotka ovat vähintäänkin yhtä värikkäitä persoonia kuin isäntänsäkin.

Vieraat asettuvat yläkerran upeisiin kamareihin ja salonkeihin, samalla kun palvelijat majoittuvat alakertaan talon oman palvelusväen joukkoon. Palvelijoiden valtakunnan ehdoton kuningas on pätevä, vaikkakin alkoholisti hovimestari Jennings ja kiistaton kuningatar aina ajan tasalla oleva taloudenhoitaja rouva Wilson. Keittiöstä vastaa rouva Croft, joka käy ainaista valtataistelua rouva Wilsonin kanssa. Muita merkittäviä palvelijoita ovat Constance-tädin eli Trenthamin kreivittären kamarineito Mary, lordi Stockbridgen kamariherra Robert, elokuvatuottaja Weissmanin palvelija Henry Denton sekä kartanon omat pääsisäkkö Elsie ja päälakeija George.

Päällisin puolin kaikki on hyvin Gosford Parkissa ja metsästysviikonloppu sujuu kitkatta, mutta kullatun ulkokuoren takana jokaisella on omat ongelmansa. Sir Williamin rahoilla elävä Constance-täti pelkää ärtyneen Williamin lopettavan hänen elatuksensa, vararikossa oleva komentaja Meredith yrittää epätoivoisesti saada Williamilta lainaa ja yhteiskunnallinen kiipijä Freddie Nesbitt kiristää Sir Williamin ja Lady Sylvian tytärtä Isobelia saadakseen Williamilta työpaikan.

Kaikista huolista ja ongelmista huolimatta metsästysviikonloppu alkaa komeilla illallisilla. Illallisten aikana taloon saapuu vielä lisää vieraita, Jeremy Blond sekä lordi Rupert Standish, joka haluaa mennä naimisiin Isobelin kanssa, tosin pääasiassa tytön perinnön vuoksi. Juhlinnan jälkeen kaikki herrasväki vetäytyy nukkumaan huomista metsästystä varten, mutta yölläkin tämä stereotyyppisillä ihmisillä täytetty talo elää. Amerikkalaispalvelija Henry Denton yrittää iskeä palvelustyttö Maryä, mutta Robertin avulla Mary pääsee karkaamaan. Pettynyt Denton pääseekin sen sijaan pukille tällä kertaa Lady Sylvian kanssa, joka on kyllästynyt elämäänsä ja itseään vanhempaan aviomieheensä ja yleensä tyydytyttää itsensä vieraiden miespalvelijoiden kustannuksella. Constance-tädin ilta menee kritisoidessa muita vieraita, esimerkiksi Freddie Nesbittin säälittävää hiirulaisvaimo Mabelia sekä periamerikkalaista herra Weissmania, joka on täysin uusi ilmestys ahdasmielisen tädin elämässä.

Seuraavana aamuna miehet lähtevät metsälle, samalla kun naiset valmistautuvat metsästysmajalla järjestettävään brunssiin. Metsäretkellä tapahtuu onnettomuus, kun Sir William melkein menettää korvansa, jonkun ampuessa häntä. Kun herrasväki sitten vetäytyy nauttimaan brunssiaan, on palvelijoiden aika rentoutua. Mary ja Elsie vaihtavat juorujaan työnantajistaan, mutta Elsie toteaa sitten olevansa perin kyllästynyt isäntiensä toilailuihin.

Herrasväki palaa metsältä ja alkavat valmistautua metsästyspäivällisiin. Tunnelma päivällisillä on erittäin kireä. Constance-täti on vihainen Williamille, kun tämä uhkaa lopettaa hänen elatuksensa, komentaja Meredith on suorastaan raivoissaan, kun William epäsi häneltä lainan ja Freddie kiristää edelleen Isobelia. Vapauttaakseen tunnelmaa Lady Sylvia pyytää herra Weissmania kertomaan uudesta elokuvastaan. Tämä selittää, että se on perinteinen murhamysteeri englantilaisessa kartanossa ja kun Constance-täti tiedustelee kuka on murhaaja, Weissman kieltäytyy kertomasta. Ärsyyntynyt Constance julistaa ettei kukaan paikalla olevista kuitenkaan mene katsomaan Weissmanin elokuvaa, joten hän voisi yhtä hyvin paljastaa syyllisen. Keskustelu jatkuu, mutta valitettavasti William ja Sylvia saavat tästäkin riidan aikaiseksi. Sylvia alkaa solvata Williamia, mutta yhtäkkiä sisäkkö-Elsie puuttuu puheeseensa ja samalla paljastaa olevansa Sir Williamin rakastajatar. Oman typeryytensä tajunnut Elsie pakenee ruokasalista ja nolostunut William painuu kirjastoon, jossa hän murjottaa koko loppuillan.

Herrasväki siirtyy salongin puolelle, jossa pelataan bridgeä Constance-tädin johdolla ja Ivor Novello suostuu viihdyttämään ihmisiä laulamalla. Palvelijat kokoontuvat juoruamaan tapahtuneesta ja kuuntelemaan elokuvista tutun Novellon esitystä. Rouva Wilson yrittää lepytellä Sir Williamia kahvikupposella, mutta täysin nolattu William vain heittää kupin menemään ja käskee Wilsonin antamaan hänelle viskiä. Illanvieton aikana Sir Williamia isketään puukolla. Ruumiin löytää Sylvian sisko Louisa ja pian koko talo on sekasorron vallassa. Poliisi soitetaan apuun ja paikalle saapuu idiootti ja epäpätevä komisario Thompson apulaisensa Dexterin kanssa. Ensi töikseen komisario määrää kaikki talossa olevat kotiarestiin.

Aamulla Thompson alkaa kuulustella kartanossa olijoita. Heti alkajaisiksi Henry Denton paljastaa, ettei ole oikeasti palvelija vaan Hollywoodin näyttelijä, joka on kartanossa tutustuakseen hovimestarin rooliin, jota hänen olisi määrä näytellä seuraavassa Weissmanin elokuvassa. Kuulusteluun joutuvat mm. Constance-täti, joka pitää koko juttua täysin litoiteltuna ja vulgäärinä, komentaja Meredith sekä Lady Sylvia. Kun ruumista tutkitaan, selviää, että Sir William oli jo kuollut myrkkyyn ennen puukotusta. Typerä ja tärkeilevä komisario Thompson ei etene jutussa yhtään, toisin kuin Mary, joka tajuaa, että lordi Stockbridgen palvelija Robert puukotti Sir Williamia. Selviää, että William oli Robertin isä, joka oli vienyt poikansa orpokotiin. Sir William oli nimittäin nuoruudessaan härski ja irstas tehtaanomistaja ja pisti paksuksi suurimman osan tehtaittensa naistyöntekijöistä. Mutta koska Sir William oli jo kuollut puukotuksen aikana, ei Robert joudu vastuuseen tekosistaan.

Loppujen lopuksi komisario toteaa tutkinnan hyödyttömäksi ja päästää ihmiset lähtemään. Vieraat palaavat koteihinsa ja Elsie erotetaan. Juuri ennen lähtöä Marylle valkenee, että Sir Williamin myrkyttäjä oli rouva Wilson, joka on myös Robertin äiti. Hän oli joskus ollut Sir Williamin tehtaalla työssä, tullut raskaaksi ja Sir William oli vienyt lapsen orpokotiin. Hän aavisti Robertin tullessa Gosford Parkiin, että tämä tappaisi isänsä ja siksi myrkytti miehen ennen kuin Robert ehtisi. Mary kysyy, että eikö rouva Wilson välitä omasta elämästään, jolloin rouva Wilson toteaa, että hän on täydellinen palvelija, eikä täydellisellä palvelijalla ole oma elämää.

Juttu jää virallisesti ratkaisemattomaksi, vieraat lähtevät kotiin ja Gosford Parkissa elämä jatkuu.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Päähenkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herrasväki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Constance, Trenthamin kreivitär (Maggie Smith) suvun matriarkka, Sylvian, Louisan ja Lavinian täti
  • Sir William McCordle (Michael Gambon) Gosford Parkin nousukasmainen omistaja
  • Lady Sylvia McCordle (Kristin Scott Thomas) Williamin puolta nuorempi vaimo
  • Isobel McCorlde (Camilla Rutherford) Williamin ja Sylvian tytär
  • Lordi Raymond Stockbridge (Charles Dance) Paroni
  • Lady Louisa Stockbridge (Geraldine Somerville) Raymondin vaimo, Sylvian sisko
  • Anthony Meredith (Tom Hollander) Vararikossa oleva komentaja
  • Lady Lavinia Meredith (Natasha Wigham) Anthonyn vaimo, Sylvian ja Louisan sisko
  • Freddie Nesbitt (James Wilby) Perheystävä, joka yrittää kiristää Williamilta työtä
  • Mabel Nesbitt (Claudie Blakley) Freddien hiirulaismainen vaimo
  • Ivor Novello (Jeremy Northam) Näyttelijä, Williamin serkku
  • Morris Weissman (Bob Balaban) B-luokan elokuvatuottaja Hollywoodista
  • Henry Denton (Ryan Philippe) Näyttelijä, joka naamioituu palvelijaksi
  • Lordi Rupert Standish (Laurence Fox) Isobelin kosiskelija
  • Jeremy Blond (Trent Ford) Rupertin amerikkalainen ystävä

Palvelusväki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vierailijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Komisario Thompson (Stephen Fry) idiootti poliisi
  • Konstaapeli Dexter (Ron Webster) komisarion älykäs apulainen

Palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oscar - Paras alkuperäiskirjoitus
  • BAFTA - Paras puvustus
  • Evening Standard British Film Award - Paras elokuva
  • Kultainen maapallo - Paras ohjaus
  • Golden Satellite Award - Paras naissivuosa (Maggie Smith)
  • SEFCA Award - Paras naissivuosa (Maggie Smith)
  • WGA Award - Paras käsikirjoitus