Geraud Duroc

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Geraud Christophe Michel Duroc.

Geraud Christophe Michel Duroc (25. lokakuuta 1772 Pont-à-Mousson, Ranska - 23. toukokuuta 1813 Saksi) oli ranskalainen kenraali ja herttua, joka tuli tunnetuksi läheisistä suhteistaan Napoleoniin.

Duroc oli upseerin poika, joka sai koulutuksensa synnyinpaikkakunnallaan ja Châlons'ssa. Hänet ylennettiin tykistön vänrikiksi neljännessä rykmentissä 1793, minkä jälkeen hän eteni vakaaseen tahtiin. Hänestä tuli Napoleonin adjutantti (aide-de-camp) 1796 ja hän kunnostautui Isonzon, Brentan ja Gradiscan taisteluissa Italiassa 1796-1797. Hän haavoittui vakavasti Aboukirissa palvellessaan Egyptissä. Kapteeni Duroc nimitettiin Napoleonin ensimmäiseksi adjutantiksi 1798, prikaatikenraaliksi 1800, Tuileriesin kuvernööriksi. Marengon taistelun jälkeen hänet lähetettiin erikoistehtäviin Wieniin, Pietariin, Tukholmaan ja Kööpenhaminaan.

Tuileriesin palatsin hallitsijana ollessaan hän vastasi Napoleonin turvallisuudesta sekä sotaretkillä että Ranskassa. Austerlitzin taistelun jälkeen hän osallistui tärkeisiin neuvotteluihin Preussin Fredrik Vilhelm III:n kanssa, Saksissa (joulukuussa 1806), eräiden osavaltioiden liittymiseksi Reinin liittoon sekä Znojmon rauhassa heinäkuussa 1809.

Horace Vernet, Napoleon suree Durocia.

Vuonna 1808 hänet nimitettiin Friulin herttuaksi. Napoleonin Venäjän-sotaretken jälkeen hänet nimitettiin senaattoriksi 1813. Duroc haavoittui kuolettavasti Bautzenin taistelussa Saksissa toukokuun 20.-21. päivänä 1813 ja hän kuoli taistelukentän läheisessä maatalossa 23.5. Napoleon osti maatilan ja pystytti sinne muistomerkin hänen kunniakseen. Hänet haudattiin sittemmin Hôtel des Invalidesiin Pariisissa vuonna 1847.

Pariisin metroasema nimeltä Duroc on saanut nimensä Geraud Durocin mukaan.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.