Gemfibrotsiili
| |
Gemfibrotsiili
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 5-(2,5-dimetyylifenoksi)-2,2-dimetyylipentaanihappo | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | C10 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C15H22O3 |
| Moolimassa | 250,326 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 61–63 °C [2] |
| Liukoisuus veteen | 10 g/l (25 °C)[1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | 97 %[3] |
| Proteiinisitoutuminen | 95-97 %[4] |
| Metabolia | Hepaattinen |
| Puoliintumisaika | n. 1,5 h[3] |
| Ekskreetio | Renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Oraalinen |
Gemfibrotsiili (C15H22O3) on fibraatteihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä korkean veren lipiditason alentamiseen.[5]
Vaikutusmekanismi ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gemfibrotsiili aktivoi muiden fibraattien tavoin PPAR-α-reseptoreja (peroksisomin proliferaattoriaktivoitu reseptori-α) sitoutumalla niihin. Näiden reseptorien aktivoituminen johtaa lipoproteiinilipaasientsyymin aktivoitumiseen, minkä seurauksena vapaiden triglyseridien ja LDL-kolesterolin pitoisuus elimistössä laskee. Gemfibrotsiilia käytetään erityisesti sepelvaltimotautia sairastavien potilaiden hoitoon ja sen on todettu alentavan kuolleisuutta. Gemfibrotsiili vähentää sydäntapahtumien esimerkiksi sydänkohtausten riskiä. Lääkeaine imeytyy ihmisen ruuansulatuskanavasta hyvin ja metaboloituu maksassa inaktiivisiksi metaboliiteiksi.[2][3][4][6][7]
Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tyypillisiä gemfibrotsiilin aiheuttamia haittavaikutuksia voivat olla maha- ja suolistokanavan oireet, lihaskivut ja lihasten heikkous ja maksaentsyymiarvojen kasvu. Harvinaisena esiintyy myös iho-oireita ja erektiohäiriöitä miehillä. Gemfibrotsiili on CYP3A4-entsyymin inhibiittori, minkä vuoksi HMG-CoA-reduktaasin estäjien eli statiinien pitoisuudet elimistössä kasvavat. Lääkeaine voimistaa myös varfariinin vaikutusta.[7][8][9]
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gemfibrotsiilia voidaan valmistaa isovoihapon estereiden tai suolojen ja litiumdi-isopropyyliamidin tai n-butyylilitiumin muodostaman enolaatin reaktiolla 3-(2,5-ksylyloksi)propyylibromidin kanssa ja muodostuvan esterin hydrolyysillä. Toinen tapa on 5-(2,5-dimetyylifenoksi)-2,2-dimetyylipentanaldehydin hapetus gemfibrotsiiliksi.[6][10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Gemfibrozil DrugBank. Viitattu 9.10.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 744. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b c Gajanan S. Joshi & James C. Burnett: Cardiovascular Agents, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 19.9.2015
- ↑ a b Juha Rouru & Markku Koulu: 44. Lipidien aineenvaihduntaan vaikuttavat lääkeaineet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 9.9.2015.
- ↑ Gemfibrozil Monograph for Professionals drugs.com. 12.11.2018. Viitattu 10.6.2019.
- ↑ a b Ṛuben Vardanyan, Victor J. Hruby: Synthesis of essential drugs, s. 272-273. Elsevier, 2006. ISBN 978-0-444-52166-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.10.2015). (englanniksi)
- ↑ a b Timo Strandberg & Hannu Vanhanen: Dyslipidemioiden hoito. Duodecim, 2011, 127. vsk, nro 10, s. 1047-1052. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.10.2023.
- ↑ Jeffrey K. Aronson: Meyler's Side Effects of Endocrine and Metabolic Drugs, s. 535-539. Elsevier, 2009. ISBN 9780444532718. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.10.2015). (englanniksi)
- ↑ A. David Rodrigues: Drug-drug Interactions, s. 170. CRC Press, 2007. ISBN 978-0849375934. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.10.2015). (englanniksi)
- ↑ Axel Kleemann: Cardiovascular Drugs, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2008. Viitattu 9.10.2015