G. H. Hardy

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
G. H. Hardy

Godfrey Harold Hardy FRS (7. helmikuuta 18771. joulukuuta 1947) oli englantilainen matemaatikko, joka kehitti lukuteoriaa ja matemaattista analyysiä. Hänet muistetaan myös matematiikan olemusta käsittelevän esseen Matemaatikon apologia (1940) kirjoittajana. Teos käsittelee myös luovuutta ja sen menettämisen tuskaa.

Vuonna 1914 Hardystä ja intialaisesta matemaatikosta Srinivasa Ramanujanista tuli läheiset yhteistyökumppanit, kun Hardy huomasi Ramanujanin matemaattiset kyvyt. Kun Paul Erdős kysyi Hardyltä haastattelussa, mikä tämän paras anti matematiikalle oli, Hardy vastasi sen olleen Ramanujanin löytäminen. Lukua 1729 kutsutaan myös Hardyn–Ramanujanin luvuksi heidän mukaansa.

Elämäkerta[1][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Godfrey Harold Hardy syntyi koulutettuun, mutta taloudellisesti vaatimattomaan perheeseen helmikuussa 1877. Hänen isänsä oli tuohon aikaan pienen Cranleigh-yksityiskoulun kuvaamataidon opettaja ja taloudenhoitaja, äiti puolestaan Lincolnissa toimineen opettajanvalmistuslaitoksen vanhempi opettaja. Sekä isä ja äiti olivat lahjakkaita matematiikassa ja Hardy peri heidän taitonsa, osoittaen jo pienenä olevansa siinä lahjakas. Hardyn kerrotaan mm. jakaneen ajankulukseen virsien numeroita tekijöiksi ja kirjoittaneen 2-vuotiaana miljoonien suuruisia lukuja.

Koulussa Hardy oli ujo, mutta menestyi siitä huolimatta hyvin ja hänestä tuli luokkansa priimus. Hardyn vahvuutena oli tuolloin erityisesti matematiikka, jonka avulla hän pyrki olemaan jossain selvästi muita luokkatovereitaan parempi. 12-vuotiaana Hardy sai stipendin Winchesterin yksityiskouluun, jota pidettiin Englannin arvostetuimpana matemaattisena kouluna. Matematiikan opetusta hän sai luokkansa ainoana oppilaana ja lisäksi hän pärjäsi hyvin ns. klassisissa aineissa. Hardy ei itse pitänyt koulustaan, vaikka nauttikin saamastaan opetuksesta. Valmistumisensa jälkeen Hardy ei enää koskaan vieraillut Winchesterissä.

Winchesteristä Hardyn tien "olisi kuulunut" viedä Oxfordin New Collegeen, mutta hän päätyikin sen sijaan Cambridgen Trinity Collegeen vuonna 1896[2]. Hänet valittin collegen fellow'ksi 22-vuotiaana oltuaan paras matemaattisen Tripos-kokeen toisessa osassa. Trinityssä Hardy ajautui myös ensi kertaa ongelmiin ateisminsa kanssa kieltäydyttään periaatesyistä menemästä lainkaan kirkonmenoihin, jotka olivat Trinityssä pakollisia.


Luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hardya kuvattiin "anti-narsistiksi" joka ei suostunut ns. tekemään itsestään isoa numeroa. Hän ei mm. sietänyt lainkaan että hänestä otettiin valokuvia ja joidenkin arvioiden mukaan Hardysta on säilynyt vain viisi valokuvaa. Hardylla ei ollut myöskään lainkaan peilejä kotonaan, joiden edessä hän olisi siistinyt itsensä ennen työpäivän alkua. "Anti-narsistisuudestaan" huolimatta Hardy tunnettiin itsepäisenä henkilönä, joka oli valmis puolustamaan aatettaan.

Hardy oli ateisti mikä ajoi hänet ristiriitoihin uskonnollisen perheensä kanssa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hardy, G. H.: Matemaatikon apologia. (A mathematician’s apology, 1940.) Esipuhe: C. P. Snow. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 1997. ISBN 952-5202-04-6.
  2. John Venn: Alumni Cantabrigienses. Cambridge University Press, 1922-1953.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]