Ferret-luokka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ferret-luokka
HMS Ferret (1893)
HMS Ferret (1893)
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Tekniset tiedot
Uppouma 284 t (kuormattu)
Pituus 60,66 m (kokonaispituus)
Leveys 5,87 m
syväys 2,74 m
Koneteho 4475 ihp
Nopeus 27,25 solmua
Miehistöä 53
Aseistus
Meritorjunta Torpedovene:
1 × QF 12 naulan 12 cwt laivatykki
1 × QF 6 naulan Hotchkiss -tykki
2 × 18" torpedoputkea
Tykkivene:
1 × QF 12 naulan 12 cwt laivatykki
3 × QF 6 naulan Hotchkiss -tykkiä

Ferret-luokka oli Britannian Kuninkaallisen laivaston kolmas torpedovenehävittäjäluokka (engl. torpedo boat destroyer, TBD), joka tilattiin 1892.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nopeisiin ja ketteriin veneisiin asennettu Robert Whiteheadin ja Itävalta-Unkarin laivaston kapteenin Giovanni Luppisin vuonna 1866 keksimä omalla voimanlähteellä varustettu torpedo aiheutti uhan taistelulaivoille. Riittävän suuri joukko torpedoveneitä läpäisisi taistelulaivan puolustuksen ja upottaisi raskaamman aluksen torpedoimalla tai vähintään vaurioittaisi sitä ja siten asettaisi sen alttiiksi vastustajan taistelulaivoille. Torpedoveneet osoittivat tehonsa ensimmäisen kerran Chilen sisällissodassa 1891.

Torpedoveneitä vastaan suunniteltiin pieniä aseistettuja aluksia, jotka liitettäisiin raskaiden alusten suojaksi. Ensimmäiset yritykset luoda uusi suojaava alustyyppi ei onnistunut riittämättömän toimintasäteen ja nopeuden vuoksi. Alukset eivät kyenneet seuraamaan laivastoa eivätkä torjumaan nopeita hyökkääjiä.

Uusi alustyyppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmas merilordi kontra-amiraali Jackie Fisher tilasi 1892 uuden tyyppisen aluksen, jonka aseistuksena tuli olla nopeasti ampuvia tykkejä sekä voimanlähteenä vesiputkikattilat. Kuuden erilaisen alustyypin piirustukset toimitettiin amiraliteetille tutkittaviksi, joista lopulta kolme hyväksyttiin. Hyväksytyt kolme suunnitelmaa olivat kolmelta eri valmistajalta, joille toimitettiin kullekin kahden aluksent tilaus. Tilausten vastaanottajat olivat:

  • John I. Thornycroft and Company
  • Yarrow Shipbuilders
  • Laird, Son and Company.

Kaikki alukset olivat pyöristetyllä katetulla etukannella varustettuja (engl. turtleback), mikä oli tyypillistä brittiläisille ensimmäisen sukupolven torpedovenehävittäjille. Kaikki tilatut alukset poistettiin palveluksesta ennen ensimmäistä maailmansotaa.

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisten torpedovenehävittäjien (26-knotters) oli suunniteltu asennettavaksi kahteen eri tehtävään: torpedovene- ja tykkivenetehtävään. Tämän luokan alusten aseistuksesta puuttui muista poiketen kiintästi keulaan asennettu torpedoputki. Kummassakin roolissa aluksilla oli kiinteä 12 naulan tykki, johon sata laukausta. Tykkiveneinä aluksilla oli torpedoputkeen kaksi torpedoa sekä täydennyksenä kolme kuuden naulan tykkiä, joista kaksi keskellä alusta kummallakin laidalla ja kolmas perässä. Kuhunkin tykkiin oli sata kranaattia. Torpedoveneinä aluksille asennettiin kaksi kääntyvää torpedoputkea. Torpeidoita aluksilla oli tuolloin kaikkiaan neljä eli kaksi putkissa ja kaksi varalla. Kuuden naulan tykkejä oli vain yksi perässä ja siihen sata kranaattia.[1]

Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ferret-luokan torpedovenehävittäjät[2]
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Valmis Kohtalo
HMS Ferret Laird, Son and Company, Birkenhead heinäkuu 1893 9.12.1893 maaliskuu 1895 uponnut maalilaivana 1911
HMS Lynx Laird heinäkuu 1893 24.1.1894 elokuu 1895 romutettu 1912

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ferret-luokka.
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860-1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
  • Lyon, David: The First Destroyers. Chatham Publishing, 1996. ISBN 1-86176-005-1. (englanniksi)
  • Cocker, Maurice: Destroyers of the Royal Navy, 1893-1981. Englanti: Ian Allan, 1982. ISBN 0-7110-1075-7. (englanniksi)
  • Friedman, Norman: British Destroyers - From Earliest Days to the Second World War. Yorkshire, Englanti: Seaforth Publishing, 2009. ISBN 978-1-84832-049-9. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyon, David s. 98
  2. Gardiner, Robert (ed.) 2002 s. 91