Feliks Nowowiejski

Feliks Nowowiejski

Feliks Nowowiejski (7. helmikuuta 1877 Wartembork – 18. tammikuuta 1946 Poznań) oli puolalainen säveltäjä, urkuri ja kapellimestari.

Nowowiejski aloitti musiikkioppilaitoksessa käymisen Święta Lipkassa ja jatkoi musiikillista toimintaa Olsztynissä, johon muutti perheineen vuonna 1893. Hän sai vuonna 1898 ensipalkinnon sävellyskilpailussa Lontoossa ja aloitti samana vuonna kuusikuukautiset opinnot Sternin konservatoriossa. Palattuaan Olsztyniin Nowowiejski toimi kirkon urkurina. Vuonna 1900 hän suoritti kolme kuukautta kestäneet opinnot gregoriaanisessa laulussa ja polyfoniassa Regensburgissa. Samana vuonna hän aloitti Berliinissä Max Bruchin johdolla suorittamansa opinnot, jotka jatkuivat ensin vuoteen 1902 ja sitten vuosina 1904–1906. Samanaikaisesti näiden opintojen kanssa Nowowiejski opiskeli musiikkitiedettä ja estetiikkaa. Vuonna 1902 Nowowiejski sai Meyerbeer-palkinnon säveltämistään oratoriosta ja alkusoitosta. Saamillaan varoilla hän vietti kaksi vuotta matkustellen ja tapasi tänä aikana Antonín Dvořákin, Gustav Mahlerin, Camille Saint-Saënsin, Pietro Mascagnin sekä Ruggero Leoncavallon. Nowowiejski sai vuonna 1903 Ignacy Jan Paderewskin rahoittaman Beethoven-palkinnon Bonnissa ja vuonna 1904 toisen Meyerbeer-palkinnon. Vuosina 1909, 1910 ja 1914 hänelle myönnettiin ensipalkinnot Lvivissä järjestetyissä sävellyskilpailuissa.

Nowowiejski asettui Puolaan ulkomailta palattuaan Krakovaan, jossa johti musiikkiseuraa ja esiintyi kapellimestarina sekä urkurina. Hän meni vuonna 1911 naimisiin Elżbieta Mironow-Mirockan kanssa; pariskunnalle syntyi viisi lasta. Ensimmäisen maailmansodan ajan hän vietti Berliinissä. Sen jälkeen hän asettui Poznańiin, jossa hän osallistui kulttuurielämän elvyttämiseen järjestämällä orkesteri- ja kuorokonsertteja sekä pitämällä urkuresitaaleja. Resitaaleissaan hän esitti barokkimusiikkia, aikansa ranskalaissäveltäjien teoksia ja omia improvisaatioitaan. Vuodesta 1920 Nowowiejski luennoi Poznańin valtionkonservatoriossa, jossa johti urkuluokkaa ja toimi orkesterin kapellimestarina. Vuonna 1927 hän luopui opettamisesta ja omistautui kokonaan sävellys- ja konserttityöhönsä. Vuonna 1931 hänestä tuli Lontoon urkumusiikkiseuran kunniajäsen, ja vuonna 1935 hän sai varsovalaisten muusikoiden ryhmän myöntämän musiikkipalkinnon. Johtaessaan vuosina 1935–1939 Poznańin kaupunginorkesteria Nowowiejski tuki uuden musiikin asiaa. Hän johti muiden muassa Maurice Ravelin, Albert Rousselin, Florent Schmittin, Igor Stravinskyn, Tadeusz Kassernin ja Tadeusz Szeligowskin teosten esityksiä. Syyskuussa 1939 Nowowiejski kätkeytyi Pyhän Elisabetin sisarten sairaalaan, josta lähti Krakovaan ja lopulta palasi elokuussa 1945 Poznańiin.

Nowowiejskin tuotantoon kuuluu muun muassa kuoroteoksia, pianomusiikkia ja oopperoita, kuten Legenda Bałtyku (op. 28).

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Feliks Nowowiejski Wikimedia Commonsissa