Sternin konservatorio
Sternin konservatorio (Stern'sches Konservatorium) oli yksityinen berliiniläinen musiikkikoulu, jossa oli tunnettuja opettajia ja merkittäviä alumneja. Koulu on yhdistetty Berliinin taideyliopistoon Universität der Künste Berlin.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Julius Stern, Theodor Kullak ja Adolf Bernhard Marx perustivat 1850 koulun nimellä Berliner Musikschule. Kullak vetäytyi sen toiminnasta 1855 perustaakseen uuden kuvaveistoon ja kolmiulotteiseen taiteeseen keskittyvän akatemian. Marx vetäytyi toiminnasta 1856, ja konservatorio jäi Sternin perheen haltuun ja otti sen nimen. Konservatorio siirtyi 1894 Gustav Hollaenderin (säveltäjä Friedrich Hollaenderin setä) haltuun, joka siirsi koulun toiminnan Berliinin filharmonikkojen konserttisaliin Bernburger Strasselle Berlin-Kreuzbergiin.
Gleichschaltungin aikana Sternin akatemia nimettiin vuonna 1936 nimelle Konservatorium der Reichshauptstadt Berlin, jota natsihallinto valvoi. Gustav Hollaenderin perillisiltä anastettiin omaisuus, mutta muutaman vuoden he pystyivät jatkamaan toimintaa nimellä Jüdische private Musikschule Hollaender ("Yksityinen juutalainen musiikkikoulu Hollaender"), kunnes he viimein 1941 joutuivat holokaustin uhreiksi.
Toisen maailmansodan päätyttyä koulu sai 1945 nimekseen Städtisches Konservatorium (kaupunginkonservatorio), ja se toimi sillä alueella, joka myöhemmin tunnettiin Länsi-Berliininä. Vuonna 1966 se yhdistettiin julkisen Akademische Hochschule für Musikin kanssa kouluksi nimeltä Staatliche Hochschule für Musik und Darstellende Kunst (Berliinin valtiollinen musiikki- ja teatterikorkeakoulu), vuodesta 2001 Universität der Künste Berlin.
Johtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1883–1894: Jenny Meyer
- 1894–1915: Gustav Hollaender
- 1915–1930: Alexander von Fielitz
- 1930–1933: Paul Graener
- 1933–1935: Siegfried Eberhardt
Konservatorium der Reichshauptstadt Berlin:
- 1936–1945: Bruno Kittel
Städtisches Konservatorium:
- 1946–1949: Heinz Tiessen
- 1950–1960: Hans Joachim Moser
Professorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1854–1864 Hans von Bülow
- 1855- ?: Ferdinand Laub
- 1864–1871: Rudolf Radecke
- 1866–1869: Friedrich Kiel
- 1867–1878: Eduard Franck
- 1874–1877: Arnold Krug
- 1890–1897: Friedrich Gernsheim
- 1897–1903: Hans Pfitzner
- 1884–1906(?): Georg von Petersenn
- mind. 1896–1911: Martin Krause
- 1897–1904: Ernst Jedliczka
- 1898–1905: Ernst Eduard Taubert
- 1898–1900: David Maurice Levett
- 1904–1906: Sandra Drouker
- 1906–1915: Leo Portnoff
- 1900–1920: Engelbert Humperdinck
- 1902–1903 ja 1911: Arnold Schoenberg
- 1904–1924: Arthur Willner
- mind. 1919–1929: Rudolf Maria Breithaupt
- 1934–1940, 1962–1966: Konrad Wölki
- 1935–1960: Conrad Hansen
- Herbert Ahlendorf
- Wilhelm Klatte
- James Kwast
- Max Löwengard
- Paul Lutzenko
- Selma Nicklass-Kempner
- Gustav Pohl
- Nikolaus Rothmühl
- Victor Hollaender
- Leopold Schmidt
- Robert Lösch
- 1992–2012: David Friedman
Merkittäviä oppilaita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1860–1862: Hermann Goetz
- 1884– ? : Bruno Walter
- 1884–1885: Georg Wilhelm Rauchenecker
- 1892–1894: Alberto Nepomuceno
- 1896: Edwin Fischer
- 1899–1902 Selmar Jacobson (Janson)
- 1901–1979: Mischa Portnoff, säveltäjä ja pianisti
- 1902–1903: Melitta Lewin
- 1903–1907: Emil Honigberger
- 1903–1906: Charles Griffes
- 1905: Otto Klemperer
- 1906–? : Marek Weber
- 1906–1908: Manuel Ponce
- 1906–1909: Clara Abramowitz, sopraano
- 1910–1913: Efim Schachmeister, viulisti
- 1912–1917: Meta Seinemeyer
- 1913–1915: Margarete Krämer-Bergau
- 1913–1918: Claudio Arrau
- 1914–1924: Friedrich Löwe
- 1915–1920: Lisy Fischer, pianisti
- 1924–1926: Marc Lavry
- 1924–1929: Kees van Baaren
- 1924–1929: Karl Ristenpart
- 1930–1935: Ruth Schönthal
- 1946–1952: Hans-Wilfrid Schulze-Margraf
- 1956–1965: Christian Schmidt
- ? –1936: Haim Alexander
- ? –1933: Manfred Bukofzer
- Robert Christian Bachmann
- Siegfried Eberhardt, viulisti
- Issy Geiger
- Asparukh Leschnikoff, tenori
- Moritz Moszkowski
- Josef Plaut
- Heinrich Reimers, pianisti
- Willi Sommerfeld
