European Le Mans Series -kausi 2019

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
European Le Mans Series -kausi 2019
Sarja European Le Mans Series
Järjestäjä Automobile Club de l’Ouest
Järjestyksessä oleva kausi 16.
← 2018 2020 →

European Le Mans Series -kausi 2019 oli European Le Mans Series -sarjan 16. kausi. Kausi alkoi 14. huhtikuuta Ranskan Paul Ricardissa ja päättyi 27. lokakuuta Portugalin Algarvessa.[1]

Kaudella oli mukana Barcelonan kilpailu, joka ei ollut sarjassa mukana kymmeneen vuoteen. Kilpailijat ajoivat LMP2, LMP3 ja LMGTE-luokissa.[2]

Kilpailukalenteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Kilpailu Rata Sijainti Ajankohta
1 Le Castellet’n 4 tunnin ajo Ranska Circuit Paul Ricard Le Castellet, Ranska 14. huhtikuuta
2 Monzan 4 tunnin ajo Italia Autodromo Nazionale Monza Monza, Italia 12. toukokuuta
3 Barcelonan 4 tunnin ajo Espanja Circuit de Barcelona-Catalunya Montmeló, Espanja 21. heinäkuuta
4 Silverstonen 4 tunnin ajo Iso-Britannia Silverstone Circuit Silverstone, Iso-Britannia 31. elokuuta
5 Span 4 tunnin ajo Belgia Circuit de Spa-Francorchamps Spa, Belgia 22. syyskuuta
6 Portimãon 4 tunnin ajo Portugali Autódromo Internacional do Algarve Portimão, Portugali 27. lokakuuta
Lähde: [1]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Rata LMP2-voittajatalli LMP3-voittajatalli LMGTE-voittajatalli Raportti
LMP2-voittajakuljettajat LMP3-voittajakuljettajat LMGTE-voittajakuljettajat
1 Ranska Paul Ricard Yhdysvallat No. 21 DragonSpeed Ranska No. 17 Ultimate Yhdysvallat No. 51 Luzich Racing Raportti[3]
Australia James Allen
Iso-Britannia Ben Hanley
Ruotsi Henrik Hedman
Ranska François Heriau
Ranska Jean-Baptiste Lahaye
Ranska Matthieu Lahaye
Ranska Fabien Lavergne
Tanska Nicklas Nielsen
Italia Alessandro Pier Guidi
2 Italia Monza Venäjä No. 26 G-Drive Racing Yhdysvallat No. 11 Eurointernational Saksa No. 77 Dempsey-Proton Racing Raportti[4]
Ranska Norman Nato
Venäjä Roman Rusinov
Alankomaat Job van Uitert
Tanska Mikkel Jensen
Saksa Jens Petersen
Italia Matteo Cairoli
Italia Riccardo Pera
Saksa Christian Ried
3 Espanja Barcelona Venäjä No. 26 G-Drive Racing Puola No. 13 Inter Europol Competition Yhdysvallat No. 51 Luzich Racing Raportti[5]
Venäjä Roman Rusinov
Alankomaat Job van Uitert
Ranska Jean-Éric Vergne
Saksa Martin Hippe
Iso-Britannia Nigel Moore
Ranska Fabien Lavergne
Tanska Nicklas Nielsen
Italia Alessandro Pier Guidi
4 Iso-Britannia Silverstone Ranska No. 28 IDEC Sport Yhdysvallat No. 11 Eurointernational Saksa No. 88 Proton Competition Raportti[6]
Ranska Paul-Loup Chatin
Ranska Paul Lafargue
Meksiko Memo Rojas
Tanska Mikkel Jensen
Saksa Jens Petersen
Italia Gianluca Giraudi
Itävalta Thomas Preining
Meksiko Ricardo Sanchez
5 Belgia Spa-Francorchamps Iso-Britannia No. 22 United Autosports Yhdysvallat No. 11 Eurointernational Yhdysvallat No. 51 Luzich Racing Raportti[7]
Portugali Filipe Albuquerque
Iso-Britannia Philip Hanson
Tanska Mikkel Jensen
Saksa Jens Petersen
Ranska Fabien Lavergne
Tanska Nicklas Nielsen
Italia Alessandro Pier Guidi
6 Portugali Portimão Ranska No. 28 IDEC Sport Iso-Britannia No. 6 360 Racing Yhdysvallat No. 51 Luzich Racing Raportti[8]
Ranska Paul-Loup Chatin
Ranska Paul Lafargue
Meksiko Memo Rojas
Kanada James Dayson
Iso-Britannia Ross Kaiser
Iso-Britannia Terrence Woodward
Ranska Fabien Lavergne
Tanska Nicklas Nielsen
Italia Alessandro Pier Guidi

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä moottoriurheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.