Etelänhopeatäplä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Etelänhopeatäplä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Täpläperhoset Nymphalidae
Alaheimo: Kaposiivet ja hopeatäplät Heliconiinae
Suku: Argynnis
Laji: laodice
Kaksiosainen nimi

Argynnis laodice
(Pallas, 1771)

Katso myös

  Etelänhopeatäplä Commonsissa

Etelänhopeatäplä (Argynnis laodice) on täpläperhosten heimoon kuuluva suurehko päiväperhonen.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelänhopeatäplän siipien kärkiväli on noin 48–62 mm. Naaraat ovat keskimäärin koiraita kookkaampia. Koiraan siipien yläpinnan pohjaväri on kirkkaan kellanruskea, missä on suuritäpläisiä mustia kirjauksia. Takasiiven alapinnan tyvi on vaalean oliivinvihreä, jossa on ruskeita juovia. Valkoinen katkonainen poikkijuova erottaa sen ulommasta osasta, jonka pohjaväri on violetinruskea. Naaraan siipien yläpinnan pohjaväri on vaaleampi kuin koirailla.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelänhopeatäplän levinneisyys ulottuu Itä-Euroopasta (Baltian maat, Puola, Unkari) Aasiaan Länsi-Kiinaan ja Assamiin. Suomessa lajia tavataan harvinaisena vaeltajana etelärannikon läheisyydessä. Joitakin havaintoja on kauempaa sisämaasta, pohjoisin Leppävirralta. Laji on saattanut talvehtia Suomessa joinakin vuosina. Suomea lähin pysyvä kanta on Virossa, ja vaellusta Suomeen on tapahtunut vuosina, jolloin lajia on ollut runsaasti Suomenlahden eteläpuolella. Etelänhopeatäplän menestymistä Suomessa rajoittaa todennäköisesti talvien kylmyyden sijaan niiden sateisuus.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelänhopeatäplän elinympäristöä ovat esimerkiksi metsänaukeat, metsänreunat ja puutarhat.

Lentoaika ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelänhopeatäplän lentoaika on yleensä heinä–elokuussa. Suomessa vaeltavia yksilöitä on tavattu yleensä heinäkuun lopulla ja elokuun alkupuolella. Laji talvehtii keskenkasvuisena toukkana.

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukan ravintokasveja ovat orvokit (Viola).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]