Aurinkoperhoset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aurinkoperhoset
tiikeriliiho (Eueides isabella)
tiikeriliiho (Eueides isabella)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Täpläperhoset Nymphalidae
Alaheimo: Aurinkoperhoset Heliconiinae
Tribukset
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Aurinkoperhoset Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Aurinkoperhoset Commonsissa

Aurinkoperhoset[1] (Heliconiinae), aikaisemmalta nimeltään kaposiivet ja hopeatäplät, on melko laaja täpläperhosten alaheimo. Siihen kuuluu noin 500 lajia pääasiassa maapallon trooppisilla, mutta myös lauhkeilla alueilla. Ryhmän lajit puuttuvat kokonaan Uudesta Seelannista.

Alaheimoa yhdistävät tuntomerkit ovat selvät ja muodostuvat ennen kaikkea toukkien rakenteen yksityiskohdista.[2].[3] Monet perhoslajit ovat siiviltään mustan ja punaisen tai mustan ja oranssin kirjavia ja lajin sisäinen vaihtelu siipikuvioinnissa voi olla huomattavan suurta. Kookkaat, värikkäät ja rauhallisesti lentävät kaposiivet (Heliconius) ovat trooppiselle Amerikalle lähes tunnusomainen päiväperhosryhmä.[4] Myös Afrikassa tavalliset nahkeiset (Acraea)[5] ja etenkin tropiikin ulkopuolella erilaiset hopeatäplät kuuluvat alaheimoon.

Alaheimon lajit ovat myrkyllisiä toukan ravintokasveistaan keräämien yhdisteiden vuoksi. Ryhmänä kaposiipiä ja hopeatäpliä on tutkittu varsin runsaasti, koska suojaava yhdennäköisyys eli mimikry on näillä perhosilla poikkeuksellisen yleistä ja monimuotoista. Sitä esiintyy etenkin Müllerin mimikrynä, jossa myrkylliset perhoset pyrkivät olemaan keskenään samannäköisiä. Lisäksi myös monet muhin perhosryhmiin kuuluvat perhoslajit pyrkivät muistuttamaan alaheimon myrkyllisiä lajeja. Tätä ilmiötä kutsutaan Batesin mimikryksi.[6][2]

Perhosten toukat elävät syöden etenkin passiokasveja (Passifloraceae). Tropiikin ulkopuolella keskeisiä ravintokasveja ovat mm. orvokit (Viola).[2]

Tribuset ja suvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aurinkoperhosiin kuuluu viidessä tribuksessa noin 500 lajia. Suvuista ylivoimaisesti lajirikkain on nahkeiset (Acraea).[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kari Nissinen: Lennä, safiirisoturi – maailman päiväperhoslajien suomenkielinen nimistö. Helsinki: Hyönteistarvike Tibiale oy, 2013. ISBN 978-952-67544-2-0. s. 211
  2. a b c Kristensen (ed.) "Lepidoptera, Moths and Butterflies. Volume 1. Evolution, Systematics and Biogeography". Handbook of Zoology. de Gruyter 1998. ISBN 978-3110157048 s. 288
  3. Kauri Mikkola, Jussi Murtosaari & Kari Nissinen (toim.): Perhosten lumo - Suomalainen perhostieto. Suomen Perhostutkijain Seuran 50-vuotisjuhlajulkaisu. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3317-6 s. 241
  4. Kauri Mikkola, Jussi Murtosaari & Kari Nissinen (toim.): Perhosten lumo - Suomalainen perhostieto. Suomen Perhostutkijain Seuran 50-vuotisjuhlajulkaisu. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3317-6 s. 292
  5. Kauri Mikkola, Jussi Murtosaari & Kari Nissinen (toim.): Perhosten lumo - Suomalainen perhostieto. Suomen Perhostutkijain Seuran 50-vuotisjuhlajulkaisu. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3317-6 s. 290
  6. http://tolweb.org/Heliconiinae/12194

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]