Erkki Kauppila
Erkki Eemeli Kauppila (2. heinäkuuta 1928 Kiiminki – 16. helmikuuta 2009 Helsinki)[1] oli suomalainen poliitikko ja toimittaja. Kauppila toimi Suomen kansan demokraattisen liiton ja Suomen kommunistisen puolueen pää-äänenkannattaja Kansan Uutisten päätoimittajana vuosina 1974–1988. Hän kuului myös SKP:n keskuskomiteaan vuodesta 1972 ja poliittisen toimikuntaan vuodesta 1974.
Erkki Kauppila syntyi Kiimingissä köyhien mökkiläisten perheeseen. Hänen isänsä oli aktiivinen Suomen sosialistisessa työväenpuolueessa. Äiti oli harras lestadiolainen.[2] Erkki aloitti työnteon jatkosodan aikana 14-vuotiaana. Hän oli ensin metsä- ja uittohommissa, sitten sahalla ja sodan jälkeen Kemi-yhtiön paperitehtaalla.[3][2] Vuonna 1947 Kauppila liittyi SKP:hen.[4] Uran suunta muuttui vuonna 1949, jolloin hän suoritti Sirola-opiston. Kurssin jälkeen Kauppila työskenteli kansandemokraattisen liikkeen toimitsijana Oulussa ja Helsingissä[3] vuoteen 1954, jolloin hän siirtyi puoleksitoista vuodeksi Moskovaan opiskelemaan. Opintojen jälkeen marraskuussa 1956 Kauppila palkattiin Vapaan Sanan toimittajaksi ja vuodenvaihteessa 1957, lehden yhdistyttyä uuteen Kansan Uutiset -julkaisuun, hän aloitti eduskuntatoimittajana.[3]
Vuonna 1964 Kauppila siirtyi Kansan Uutisten Moskovan-kirjeenvaihtajaksi. Hän aloitti juuri ennen Nikita Hruštšovin syrjäyttämistä ja raportoi tapahtuneesta avomielisesti. Tämä johti neuvostoliittolaisten moitteisiin. Kansan Uutiset oli ainoana kommunistisena lehtenä paljastanut syrjäyttämisen takana olleet poliittiset syyt.[3]
Kauppila palasi Moskovasta SKP:n poliittisen toimikunnan sihteeriksi vuonna 1967. Hän osallistui puolueen uusien ohjelmien laadintaan[3] ja oli tärkeässä roolissa esimerkiksi Tšekkoslovakian miehityksen tuominneen lausunnon laatimisessa syksyllä 1968. Kauppila kuului SKP:n maltillisiin uudistajiin ja siis enemmistöön. Vuonna 1974 hänet valittiin Kansan Uutisten päätoimittajaksi ja SKP:n poliittisen toimikunnan jäseneksi.[5] Päätoimittajana Kauppila puolusti 1960-luvulla valittua, ja puolueopposition kyseenalaistamaa, uudistusmielistä poliittista linjaa. Hän korosti Suomen omaa demokraattista tietä sosialismiin ja vastusti Neuvostoliiton esimerkin sekä ohjeiden liiallista seuraamista.[3] Kauppilan Kansan Uutiset sai usein kritiikkiä neuvostoliittolaisilta. Vuonna 1983 Kauppila oli SKP:n enemmistön ykkösehdokas Suomi-Neuvostoliitto-Seuran pääsihteeriksi, mutta NKP esti nimityksen tuomalla esiin kielteisen asenteensa.[5]
Kauppila jäi eläkkeelle keväällä 1988. Hän jatkoi Kansan Uutisten kolumnistina, ja viimeiseksi jäänyt kirjoitus julkaistiin vajaat kaksi viikkoa ennen hänen kuolemaansa. Kauppilan puoliso oli Eine Kauppila os. Luoto[6], ja heillä oli tyttäriä.[3]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Erkki Kauppila – Lehtimies ja eurokommunisti. Toim. Noora Kauppila ja Pekka Tuominen. Omakustanne. (2012) (Erkki Kauppilan postuumit muistelmat)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Skp:n itsenäinen päätös oli lehtimiehen tärkein teos. Helsingin Sanomat, 17.2.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.12.2009.
- ↑ a b Veli-Pekka Leppänen: "Kun vois joskus elää niin, että kirjoittaa sanomalehteen..." Päätoimittaja Erkki Kauppilan haastattelu teoksessa Veli-Pekka Leppänen (toim.): Etusivu uusiks! Kansan Uutisten viisi vuosikymmentä (Kansan Uutiset 2007), s. 25.
- ↑ a b c d e f g Jouko Joentausta: Erkki Kauppila on kuollut (Kansan Uutiset 17.2.2009)
- ↑ Suomen kommunistisen puolueen toiminnasta 16. ja 17. edustajakokouksen väliseltä ajalta (SKP 1975), s. 49.
- ↑ a b Veli-Pekka Leppänen: Kivääri vai äänestyslippu (Edita 1999), s. 172–173.
- ↑ Kaisu Jänkälä, Riitta Kauppila ja Leena Kauppila-Lehto: Eine Kauppila 1931–2022 KU Digilehti. 26.11.2022. Viitattu 1.6.2023.
| ||||||||||
