Epoksi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Epoksi on kertamuovi, joka kovettuu kovettajan avulla. IG Farben keksi materiaalin Saksassa vuonna 1939.

Epoksimuovien käyttökohteita ovat maalit, liimat ja rakennuspinnoitteet, sähkötarvikkeet, elektroniikka, autojen ja veneiden osat sekä urheiluvälineet.[1]

Epoksin historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epoksikemian historia alkoi luultavasti 1900-luvun alussa, kun venäläinen kemisti Prileschajev keksi, että olefiinit reagoivat peroksibentsoehapon kanssa muodostaen epoksideja. 1930-luvun puolivälissä saksalainen Paul Schlack haki patenttia korkean molekyylipainon omaavien polyamiinien valmistustavalle, jossa amiinit reagoivat useampaa kuin yhtä epoksidiryhmää sisältävien epoksidiyhdisteiden kanssa. Patenttia kuvailtiin epoksidiyhdistereaktioksi, jossa epikloorihydriini reagoi bisfenoli-A:n kanssa.

Nykyään tuntemamme epoksikemian keksivät samanaikaisesti sveitsiläinen Pierre Castan ja yhdysvaltalainen Sylvan Owen Greenlee. Molemmat kemistit hakivat useita patentteja 1930-luvun lopulla. Ciba toi ensimmäiset epoksihartsityypit markkinoille vuonna 1946.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nyman, Hannele & Poutasuo, Tuula: Muovikirja, Arkitavaraa ja designesineitä, s. 210. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29132-3.


Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.