Eoin MacNeill

Eoin MacNeill noin vuonna 1916.

Eoin MacNeill (15. toukokuuta 1867 Glenarm, Antrimin kreivikunta – 15. lokakuuta 1945 Dublin) oli irlantilainen historiantutkija ja vallankumouksellinen nationalistinen poliitikko. Hän toimi vuonna 1913 perustettujen Irlannin vapaaehtoisjoukkojen esikuntapäällikkönä ja yritti estää vuoden 1916 pääsiäiskapinan aloittamisen, koska piti sitä ennenaikaisena.

Varhaisempi ura

MacNeill oli lähtöisin keskiluokkaisesta katolisesta perheestä ja opiskeli Irlannin kuninkaallisessa yliopistossa. Hän aloitti nuorena virkamiesuran oikeuslaitoksessa mutta omistautui vuodesta 1887 iirin kielen tutkimiselle. Hän perusti vuonna 1893 yhdessä Douglas Hyden ja eräiden muiden kanssa irlantilaisen kulttuuriperinnön ja iirin vaalimiselle omistetun Conradh na Gaeilge -järjestön. MacNeill oli sen ensimmäinen sihteeri vuoteen 1897 ja sen julkaiseman An Claidheamh Soluis -lehden ensimmäinen päätoimittaja vuosina 1899–1901. Hän mullisti Irlannin varhaishistorian tutkimuksen esittäessään arvion, että 400-lukua varhaisempaa aikaa koskeneet kirjalliset lähteet eivät olleet aitoja. Hänet nimitettiin vuonna 1909 Irlannin varhaishistorian professoriksi University College Dubliniin.

Irlannin vapaaehtoisjoukot ja pääsiäiskapina

MacNeill julkaisi 1. marraskuuta 1913 An Claidheamh Soluisissa artikkelin ”The North began”, jossa hän kehotti Irlannin nationalisteja kokoamaan puolisotilaalliset vapaaehtoisjoukot unionistien perustamien Ulsterin vapaaehtoisjoukkojen vastapainoksi. Tämä johti Irlannin vapaaehtoisjoukkojen perustamiseen 25. marraskuuta samana vuonna, ja MacNeillista tuli niiden esikuntapäällikkö. Joukkojen päätarkoituksena oli turvata Irlannin itsehallintolain eli home rulen toteutuminen, mutta maanalainen Irlannin tasavaltalaisveljeskunta (IRB) aikoi käyttää niitä separatistiseen kapinaan ja onnistuikin saamaan monia miehiään keskeisiin asemiin organisaation johdossa. MacNeill kuului maltillisiin separatisteihin. Irlannin vapaaehtoisjoukkojen jäsenmäärä nousi pian 170 000:een, ja huhtikuussa 1914 perustettiin myös naisille suunnattu sisarjärjestö Cumann na mBan. Vapaaehtoisjoukot kuitenkin hajosivat syyskuussa 1914 pääosan seuratessa John Redmondia, ja MacNeill jäi johtamaan noin 10 000 miestä käsittäneitä tynkäjoukkoja, jotka koostuivat enimmäkseen jyrkistä tasavaltalaisista.

Ensimmäisen maailmansodan aikana MacNeillin päätavoitteena oli pitää Irlannin vapaaehtoisjoukot valmiudessa, jotta niitä ei voitaisi riisua aseista, ja hän valmistautui torjumaan yritykset toteuttaa Irlannissa kutsuntoja tai peruuttaa luvattu itsehallinto. Hän oli valmis myös johtamaan separatistista kapinaa, mutta ei katsonut ajankohdan olevan oikea. IRB:hen kuuluneet vapaaehtoisjoukkojen johtajat kuitenkin suunnittelivat hänen tietämättään kapinan alkavaksi pääsiäissunnuntaina 1916. MacNeill sai kuulla suunnitelmasta kolme päivää etukäteen. Tuolloin hänelle esitettiin salainen asiakirja, jonka mukaan Irlannin brittihallinto oli määrännyt vapaaehtoisjoukkojen johtajat pidätettäviksi. Asiakirja oli todellisuudessa IRB:n väärennös, jonka tarkoituksena oli MacNeillin ja muiden epäröijien taivuttelu kapinasuunnitelman taakse. MacNeillin mielestä joukot eivät olleet valmiita, mutta Patrick Pearse, Thomas MacDonagh ja Sean MacDiarmada vakuuttivat hänelle suuren aselastin olevan tulossa. Kun MacNeill sai pääsiäislauantaina kuulla mainitun saksalaisilta tilatun aselastin uponneen mereen, hän antoi viime hetkellä määräyksen perua kapina. Kapina aloitettiin tästä huolimatta, mutta MacNeillin peruutusmääräyksen seurauksena se käynnistyi vain Dublinissa. MacNeill ei ottanut osaa kapinaan, mutta siitä huolimatta hän joutui kapinan kukistamisen jälkeen sotaoikeuteen. Hänet tuomittiin elinikäiseen pakkotyörangaistukseen, mutta hän vapautui yleisellä armahduksella kesäkuussa 1917.

Myöhempi ura

MacNeill liittyi myöhemmin Sinn Féin -puolueeseen, ja hänet valittiin Britannian parlamenttiin vuoden 1918 vaaleissa sekä Derryn että Irlannin kansallisen yliopiston edustajana. Vuonna 1921 hänet valittiin sekä Pohjois- että Etelä-Irlannin parlamentteihin. Hän toimi Irlannin tasavaltalaishallituksen valtiovarainministerinä keväällä 1919 ja teollisuusministerinä vuosina 1919–1921. Irlannin itsenäisyyssodan aikana MacNeill oli brittien vankina marraskuusta 1920 kesäkuuhun 1921. Hän tuki Ison-Britannian ja Irlannin sopimusta ja toimi Irlannin vapaavaltion väliaikaisen hallituksen opetusministerinä syksyllä 1922 sekä vuosina 1923–1925. Hän oli myös parlamentin eli Dáil Éireannin jäsenenä vuosina 1919–1927, ensin Sinn Féinin ja vuodesta 1923 Cumann na nGaedhael -puolueen edustajana. Vuosina 1921–1922 hän oli puhemiehenä.

MacNeill edusti Irlannin vapaavaltiota vuosina 1924–1925 toimineessa rajakomissiossa, jonka oli määrä neuvotella uusiksi Irlannin ja Pohjois-Irlannin välisen rajan kulku. Kun tietovuoto paljasti marraskuussa 1925, että komission rajaehdotus ei juuri muuttaisi kiisteltyä rajaa, MacNeill erosi sekä komissiosta että Irlannin hallituksesta. Hän putosi parlamentista seuraavissa vaaleissa. Sen jälkeen MacNeill vetäytyi politiikasta ja omisti loppuikänsä Irlannin historian tutkimiselle sekä erilaisten historia-alan seurojen ja komiteoiden puheenjohtajuudelle. Hän jäi eläkkeelle professorinvirastaan vuonna 1941.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eoin MacNeill Wikimedia Commonsissa