Ensiyön oikeus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vasili Polenov: Le droit du Seigneur (1874).

Ensiyön oikeus (latinaksi jus primae noctis, ranskaksi droit de cuissage) on feodaaliherran väitetty oikeus viedä alamaistensa nuorten naisten neitsyys. Ensiyön oikeus lienee uudella ajalla keksitty myytti.

Myös ranskankielistä ilmausta droit de seigneur ("herran tai isännän oikeus") käytetään englanninkielisissä yhteyksissä ensiyön oikeudesta, mutta se tarkoittaa oikeastaan koko joukkoa maanomistajan oikeuksia, mm. veronkanto- ja metsästysoikeutta.

Historiallinen tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka ensiyön oikeudesta on mainintoja 1500-luvun lähteissä, tutkijat eivät ole löytäneet arkistoista juuri lainkaan todisteita sellaisen oikeuden olemassaolosta keskiajalla. Eräissä feodaalijärjestelmissä oli käytäntönä culagium: naimisiinmenoa varten talonpojan oli hankittava lupa paikalliselta maanomistajalta, mihin usein liittyi maksu. Myös kirkolliset viranomaiset ovat joskus vaatineet maksun, ennen kuin aviomiehellä oli lupa olla sukupuoliyhteydessä vaimonsa kanssa. Ensiyön oikeutta kuitenkaan tuskin on ollut olemassa. Kuvitelma tästä oikeudesta lienee edellä mainittuihin tapoihin perustuva väärinkäsitys.lähde?

Kuvauksia ensiyön oikeudesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1500-luvulla Hector Boece kertoo Skotlannin kuninkaasta Evenus III:sta, jonka väitettiin antaneen määräyksen, että "maanomistajalle kuuluu kaikkien hänen maillaan asuvien naisten neitsyys". Legendan mukaan Skotlannin pyhä Margaret sai aikaan ensiyön oikeuden muuttamisen avioliittoveroksi. Kuningas Evenus III:a ei koskaan ollutkaan, ja Boecen kertomuksessa on paljon muutakin selvästi myyttistä aineistoa.

Ensiyön oikeudesta kertovat muutkin kuin Boece: Voltaire mainitsee sen vuonna 1762, ja se esiintyy Beaumarchais'n Figaron häissä. Eräät 1700-luvun valistusajattelijat pitivät tätä kuviteltua tapaa osoituksena feodaalisen yhteiskuntajärjestelmän rappeutuneisuudesta.

Myöhemmin ensiyön oikeus on esiintynyt elokuvissa The War Lord ja Braveheart – taipumaton sekä Patrick O’Brianin meriaiheisissa romaaneissa. George Orwellin romaanissa Vuonna 1984 Isoveli käyttää sitä propaganda-aseena (1. osan 7. luku) - "kapitalistilla oli oikeus työntekijän vaimoon hääyönä".

Tapa on yhdistetty Suomeenkin: kirjailija Juhani Aho kertoo 1600-luvun Karjalaan sijoittuvassa romaanissaan Panu kuninkaan voudista, jolla - uuden papin esittämien syytösten mukaan - oli tapana käyttää ensiyön oikeutta kaikkiin vihille vietäviin talonpoikaisnaisiin. Kertomuksella ei ole historiallista pohjaa.

Merkitys journalismissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensiyön oikeudella tarkoitetaan journalismissa joukkoviestimen ja uutislähteen välistä sopimusta uutisen julkaisemisesta ennen kuin uutislähde kertoo siitä muille medioille. Tähän voi liittyä sopimus uutisen ”panttaamisesta” eli tiedon julkaisemisesta yksinoikeudella vasta tietyn ajan kuluttua.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuutti, Heikki ja Puro, Jukka-Pekka: Mediasanasto. Jyväskylä: Atena, 1998. ISBN 951-796-094-8.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]