Paha pajari
Paha pajari on kiteeläisen kansanperinteen hahmo, julma ja kansaa kiusannut pajariylimys, johon liittyy useita tarinoita.
Pahasta pajarista kertovien tarinoiden innoittajana on saattanut olla 1700-luvun alussa elänyt pahamaineinen veronvuokraaja Simon Affleck, joka tunnetaan Itä-Suomen kansantarinoissa myös muilla nimillä kuten Simo Hurtta ja Aplekki.[1]
Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pajarin kerrotaan harjoittaneen omine lupineen ensiyön oikeutta. Lopulta erään rohkean sulhasen johdolla alueen väki lähetti valituksen Ruotsin kuninkaalle. Kuningas määräsi pajarin hankkimaan tarinan versioissa vaihtelevat suuret määrät hankalasti hankittavia aineita kuten jäniksen talia. Pajari hankki aineet erikoisen nopeasti, mistä kuningas päätteli syytösten olevan totta ja tuomitsi pajarin rahvaan vapaasti valitsemallaan tavalla tapettavaksi. Tuomio julistettiin kirkossa, jonne pajarikin oli tullut. Kuultuaan tuomionsa pajari lähti hevosineen pakoon.[2]
Pitkän ajojahdin päätteeksi pajari yhytettiin järven ylityksen jälkeen kapealla niemellä, jonne pajari kivitettiin hevosineen. Nientä on siitä lähtien kutsuttu Pajarinniemeksi ja siellä olevaa kivirauniota Pajarin haudaksi. Pajarin hengen kerrotaan kummitelleen etenkin juhlaöinä ja surreen vääryydellä hankittujen rikkauksiensa menettämistä.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Artemis Kelosaari: Pahan pajarin jäljillä – onko kansantarujen julma mahtimies ollut oikeasti olemassa? Karjalainen 21.6.2019. Viitattu 30.10.2020.
- ↑ a b Pahan Pajarin tarina Kitee.fi.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- KARJALAN KANKAHILTA I, 1884, K. J. Gummerus
- Pekka Timonen : Pahan pajarin palkka. Kansan suussa säilynyt muinaistieto 1600-luvulta, Hakkapeliitta, 29.11.1932, nro 48, s. 20, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot