Eenokin kieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Eenokin kieli (engl. Enochian) on Englannin kuningattaren Elisabet I:n astrologin John Deen ja Edward Kelleyn 1500-luvulla kehittämä okkultistinen ja keinotekoinen kieli. Kieli on olennainen osa eenokkimagiaa (Enochian Magick).

John Deen päiväkirjoista selviää, että hän uskoi vastaanottaneensa kielen sanaston enkeleiltä Edward Kelleyn välittämänä. Dee ei päiväkirjoissaan käyttänyt nimitystä "Enochian" vaan hän viittasi kieleen muun muassa nimillä enkeli, taivaallinen puhe, enkeleiden kieli, Jumalan äidinkieli, pyhäkieli tai jopa Aadamin kieli (sillä Deen mukaan Aadam käytti kieltä paratiisissa ollessaan kaikkien luotujen asioiden nimeämiseen). Nimi Enochian johtuu Deen väitteestä, että patriarkka Hanok (Eenok) oli ollut viimeinen ihminen (ennen Deetä ja Kelleytä), joka osasi kieltä.

Kielen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Deen päiväkirjojen mukaan[1] Jumalan tarkoituksena oli käyttää eenokkia luodessaan maailman, ja kieltä käytti myöhemmin Aadam kommunikoidessaan Jumalan ja enkeleiden kanssa sekä nimetessään kaikki luodut asiat. Kieli unohtui Aadamilta hänen jouduttuaan karkotetuksi paratiisista, jolloin hän kehitti eräänlaisen kantaheprean muodon, joka perustui hänen hämäriin muistoihinsa eenokista. Tämä kantaheprean muoto oli ihmiskunnan maailmanlaajuinen kieli siihen asti, kunnes Jumala sekoitti ihmisten kielet Babylonin tornilla. Sitä vastoin eenokin kieli pysyi salattuna kaikilta ihmisiltä lukuun ottamatta patriarkka Eenokkia, joka enkeleiden mukaan teki kielellä "Loagaethin (Jumalan puheen) kirjan" ihmiskuntaa varten. Tämä kirja katosi vedenpaisumuksen aikana.

Eenokin kielen vastaanotto alkoi 26. maaliskuuta 1583, kun Kelley näki kristallissa näkyjä. Muutaman päivän kuluttua hän alkoi vastaanottaa ensimmäisiä eenokinkielisiä tekstejä. Näistä syntyi kirja Liber Loagaeth ("Jumalan puheen kirja"), josta löytyi 98 49 × 49 kirjaintaulukkoa). Deen ja Kelleyn mukaan enkelit eivät viitsineet kääntää kirjan tekstejä englanniksi.

Vuoden kuluttua Krakovassa ollessaan Kelley vastaanotti toisen tekstisarjan. Näiden tekstien mukana tuli myös englanninkielinen käännös. Tekstit koostuvat 48 runosta, joita Deen kirjoituksissa kutsutaan "enkeliavaimiksi" tai "enkelikutsuiksi". Näitä "avaimia" Dee ilmeisti aikoi käyttää "49 Viisauden/Ymmärryksen portin" avaamiseen (jättäen yhden portin avaamatta).

Tekstit sisältävät suurimman osan eenokin kielen tunnettua sanastoa, mutta Deen päiväkirjoista löytyy myös kymmeniä sanoja lisää. Liber Loagaethissa puolestaan on tuhansia vielä määrittelemättömiä sanoja. Enkeliavaimien ja Liber Loagaethin kirjoituksissa on huomattavia tyylillisiä eroja, mikä viittaa joko kahteen eri murteeseen (joidenkin nykymaagien mielestä) tai siihen, että eenokin "kieli" ei ole yhtenäinen.

Aakkosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eenokkia kirjoitetaan oikealta vasemmalle. Siinä käytetään myös tarkkeita.

Kirjaimen nimi ylhäällä (esim. Un), sen alla latinalainen vastine (esim. A), ja viimeisenä kirjaimen nimen ääntämys (jos poikkeava) (esim. "Und")[2]

Dee väittää käyneensä kirjaimiin liittyvää keskustelua enkelin kanssa 28. huhtikuuta 1583[2]:

»Dee: Luulen, että Aatamin aakkoston kirjainten muodot ovat mittasuhteiltaan erikoisen muuttumattomia ja niiden järjestys mystinen.»

»Il-enkeli: Nämä kirjaimet edustavat ihmisen luomista, ja niinpä niiden tulee olla oikeissa mittasuhteissa. Ne edustavat sitä ammattitaitoa, jonka kautta ihmisen sielu luotiin luojansa kuvaksi.»

Veh-kirjain (C, K) ääntyy joko s- tai k-äänteenä. Samalla tavalla ged-kirjain (G) ääntyy joko g- tai [dʒ]-äänteenä; myös gon-kirjain (I, Y) voi ääntyä [dʒ]-äänteenä mutta harvoin (tavallisimmin gon-kirjain ääntyy i- tai j-äänteenä). Van-kirjain (U, V) ääntyy joko u- tai v-äänteenä. Labiovelaarista puolivokaalia [w] (kuten englannin want-sanassa) edustaa todennäköisesti kaksi peräkkäistä van-kirjainta (eli kaksi u:ta). Lisäksi näyttää siltä, että kirjainpari <PH> ääntyy f-äänteenä, kuten englannin kielessä. Kirjainpari <CH> ääntyy joko soinnittomana velaarisena frikatiivina (saksan <ch>) tai [tʃ]-affrikaattana. Pal-kirjain (X) lausutaan [ts] ja ceph-kirjain (Z) aina [zod] (jossa [z] on s-äänteen soinnillinen vastine).[3]

Kirjaimistosta löytyy muitakin samankaltaisuuksia eri kielten kanssa. Esimerkiksi kirjainpari <AU> ääntyy [af], joka muistuttaa kreikkaa. Lisäksi on hyvin mahdollista, että ger-kirjain (Q) lausutaan kurkkuäänteenä kuten seemiläisten kielten qof; tosin englannin kielen <QU> (ääntyy [kw]) löytyy sekin[2].

Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skeptikoiden mielestä kahden paljastuneen eenokinkielisen kirjoituksen ristiriidat ja erilaisuudet viittaavat siihen, että eenokki ei ole yhtenäinen kieli.[4] Lisäksi erityisesti australialainen kielitieteilijä Donald Laycock on todennut, että teksteissä esiintyy sellaisia foneettisia eli äänteellisiä ominaisuuksia, joita ei löydy luonnollisista kielistä. Sen sijaan kyseisiä ominaisuuksia tavataan yleisesti glossolaliassa. Näiden ohella on myös paljon äänteellisiä ominaisuuksia, jotka muistuttavat englantia.

Enkelikutsuissa käytetty syntaktinen järjestelmä täsmää englannin kielen syntaksin kanssa lähes 1:1.[4] Lisäksi eenokin hyvin vähäinen verbien taipuminen muistuttaa vahvasti englantia, siis enemmän kuin seemiläisiä kieliä (kuten arabia ja heprea), joita Dee väitti eenokin kielen "alentuneiksi muodoiksi".[4] Tiedossa on vain kaksi taipuvaa verbiä, ja niistä toinen (olla-verbi) on erittäin epäsäännöllinen.[4]

Eenokki muistuttaa englantia myös sanastoltaan. Kielestä löytyvät esimerkiksi kirkkautta merkitsevä sana luciftias, joka hyvin mahdollisesti johtuu nimestä Lucifer (joka puolestaan tarkoittaa "valonkantajaa"), sekä kuningaskuntaa merkitsevä londoh-sana (vrt. eng. London (suom. Lontoo)), jonka voisi selittää Deen ihailulla Englannin kuningatarta kohtaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Deen päiväkirjat
  2. a b c The Angelic or Enochian Alphabet 2005. Viitattu 12.4.2012. (englanniksi)
  3. Towards an Enochian Grammar kesäkuu 2000. Viitattu 14.4.2012. (englanniksi)
  4. a b c d Donald C. Laycock: The Complete Enochian Dictionary: A Dictionary of the Angelic Language As Revealed to Dr. John Dee and Edward Kelley, s. 19-64. Weiser Books, 2001. ISBN 978-1578632541. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]