Epäsäännöllinen verbi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Epäsäännölliset verbit ovat verbejä, jotka eivät taivu yleisien sääntöjen mukaan. Indoeurooppalaisissa kielissä nämä ovat erittäin yleisiä, ja niitä on useita luokkia. Esimerkiksi englannissa on ablaut-verbejä, kuten swim : swam : swum, taipumattomia verbejä kuten cut, vokaalinpituusmuutoksia kuten plead : pled, erikoisia päätteitä kuten prove : proven ja hävinneitä tavuja kuten light : lit.

Suomessa on muutamia verbejä, joissa konsonantteja katoaa tavallista monimutkaisempien, ääntämistä helpottavien sääntöjen mukaan, kuten konsonanttivartalosta tek- partisiipin perfektin passiivi teh(ty), jossa k on muuttunut h:ksi, koska suomi ei hyväksy konsonanttiyhtymää kt (vrt. esim. ruotsin arkitekt ja suomen arkkitehti) tai konsonanttivartalosta juoks- ensimmäisen infinitiivin lyhyempi muoto juos(ta), jossa k on kadonnut, koska suomi ei hyväksy konsonanttiyhtymää kst. Lisäksi on yksi epäsäännöllisyys: verbin olla kolmas persoona on yksikössä on (eikä säännöllinen *olee) ja monikossa ovat (eikä säännöllinen *olevat). Murteissa ja puhekielessä esiintyy assimilaatiota ainakin neljässä verbissä: mennä : mee(n), panna : paa(n), tulla : tuu(n), nähdä : nää(n).

Joissain kielissä, kuten esperantossa (jossa ei ole yhtään epäsäännöllistä sanaa) ei ole yhtään epäsäännöllistä verbiä.

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.