EZLN

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
EZLN:n lippu

Ejército Zapatista de Liberación Nacional (EZLN) eli Zapatistinen kansallisen vapautuksen armeija on meksikolainen sissiliike, joka toimii pääosin etelässä, etenkin Oaxacain, Campechein, Veracruz, Tabascosin ja Chiapasin osavaltiossa, sekä Guatemalassa ja Belizessä. Zapatistit puolustavat alueen alkuperäisväestöä sekä ylläpitävät antikapitalistista ideologiaa. Järjestön nimi tulee Meksikon vallankumouksen kapinallisjohtaja Emiliano Zapatalta. EZLN:n keulakuva on Subcomandante Marcos, jonka asemaa liikkeen johdossa ei tunneta. Varsinaiset päätökset tekee liikkeen ajaman käytännön demokratian mukaisesti EZLN:n hallitseman alueen intiaaniyhteisöt.[1]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka EZLN:n alkujuuret ajoittuvat vuoteen 1983 asti, aloitti se aktiivisen toiminnan vasta 1. tammikuuta 1994 Meksikon liityttyä Pohjois-Amerikan vapaakauppa-alueeseen NAFTA:an. Järjestö valloitti San Cristobal de las Casasin ja muita Chiapasin kaupunkeja. Aluksi se julisti marssivansa Meksikon pääkaupunkiin, mutta vetäytyi pian takaisin tukialueilleen Lacandónin viidakkoon.[2] Taistelut kestivät 12 päivää ja niissä kuoli noin 150 ihmistä.[3] Aselevon jälkeen EZLN:sta on tullut poliittinen liike, joka on kerännyt paljon kansainvälistä suosiota ja julkisuutta. Mm. Punk-yhtye Anti-Flag ja Rock-yhtye Rage Against The Machine ovat ilmaisseet suurta tukea EZLN:n kampanjaa kohtaan.

EZLN on hallinnut alueita Chiapasissa soveltaen suoran demokratian ihanteitaan. Järjestön ideologiassa anarkismi ja vasemmistolibertarismi kietoutuvat yhteen mayojen perinteiden kanssa. Sittemmin järjestö on siirtynyt rauhanomaisten vaikuttamiskeinojen tielle. Kesäkuussa 2005 zapatistit antoivat Kuudennen julistuksen Lacandónin viidakosta, jossa rauhanomaiset periaatteet sinetöitiin. Tavoitteena on uudistaa Meksikon politiikka liittoutumalla opiskelijoiden, työläisten ja maanviljelijöiden kanssa. Vuoden 2006 presidentinvaalien alla zapatistit pitivät oman kampanjansa (La otra campaña) ja protestoivat suuria puolueita vastaan, koska he eivät uskoneet niiden tuovan muutosta maan köyhien tilanteeseen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Marcos: ¡Viva Zapata!. Suomentanut ja koonnut Sarri Vuorisalo-Tiitinen. Pystykorvakirja. Helsinki: Like, 2009. ISBN 978-952-01-0389-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]