Dikromitrioksidi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Dikromitrioksidi

Chromium(III)-oxide-sample.jpg

Tunnisteet
CAS-numero 1308-38-9
Ominaisuudet
Molekyylikaava Cr2O3
Moolimassa 152,00
Ulkomuoto Vihreä kiteinen aine[1]
Sulamispiste 2435 °C[2]
Kiehumispiste 4000 °C[2]
Tiheys 5,21 g/cm3[2]
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen

Dikromitrioksidi eli kromi(III)oksidi (Cr2O3) on yksi kromin oksideista. Yhdistettä käytetään muun muassa väriaineena ja orgaanisessa synteesissä. Dikromitrioksidia esiintyy eskolaiitti-nimisessä mineraalissa.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dikromitrioksidi on huoneenlämpötilassa kiinteää, vaalean tai tumman oliivinvihreää jauhemaista tai kiteistä ainetta. Yhdiste ei liukene veteen eikä suuressa määrin myöskään happo- tai emäsliuoksiin. Sulatettujen alkalimetallihydroksidien kanssa se reagoi hapettimien läsnäollessa kromaateiksi. Dikromitrioksidi on hyvin kovaa ja sen kovuus Mohsin asteikolla on 9.[1][3][4]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laboratoriossa erittäin puhdasta dikromitrioksidia saadaan ammoniumdikromaattia kuumentamalla. Teollisuudessa yhdistettä valmistetaan kuitenkin pelkistämällä natrium- tai kaliumdikromaattia rikin tai hiilen avulla.[1][3][4][2]

(NH4)2Cr2O7 → Cr2O3 + N2 + 4 H2O
Na2Cr2O7 + S → Cr2O3 + Na2SO4
K2Cr2O7 + 2 C → Cr2O3 + K2CO3 + CO

Dikromitrioksidia käytetään vihreänä väriaineena maaleissa ja keramiikan ja lasin värjäykseen. Muita käyttökohteita ovat aluminoterminen kromimetallin tuotanto ja hionta- ja kiillotusaineena käyttäminen metalliteollisuudessa ja katalyyttinä orgaanisen kemian reaktioissa.[1][3][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 183. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. a b c d Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 225. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.02.2013). (englanniksi)
  3. a b c Gerd Anger, Jost Halstenberg, Klaus Hochgeschwender, Christoph Scherhag, Ulrich Korallus, Herbert Knopf, Peter Schmidt & Manfred Ohlinger: Chromium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Teoksen verkkoversio viitattu 11.02.2013
  4. a b c Billie J. Page & Gary W. Loar: Chromium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Viitattu 11.02.2013

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.