de Havilland D.H.106 Comet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Comet C. Mk2

De Havilland Comet oli ensimmäinen kaupallinen suihkumatkustajalentokone. Konetyyppi kärsi paineistuksen ja korkealla lentämisen aiheuttamasta rungon väsymisestä, mikä johti useisiin onnettomuuksiin. Tämän seurauksena konetyyppi vedettiin pois liikenteestä.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Comet 1 ja sen onnettomuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Comet 1 G-ALYP:n onnettomuuden jälkeen löydetyt osat harmaalla, väsymismurtuma kattoikkunassa nuolella

Koneen suunnittelu aloitettiin vuonna 1946 ja sen pääsuunnittelija oli Ronald Bishop (1903-1989). Suihkumoottorit olivat tuolloin uusia ja niitä oli ehditty jonkin verran käyttää toisessa maailmansodassa varsinkin saksalaisten toimesta. Koneesseen sijoitettiin neljä de Havilland Ghost -suihkumoottoria siipien tyveen asennettuna, jolloin ilmanvastus oli pienempi siipien alle ripustettuihin verrattuna. Moottorien ollessa korkealla, niihin ei maassa liikuttaessa osunut helposti roskia. Toisaalta sijoitus oli vaarallinen moottorien syttyessä palamaan. Koneen rakenteissa käytetty alumiiniseos oli uusi. Konetyypin matkalentonopeus oli kaksinkertainen tuon ajan potkurikoneisiin verrattuna. Lyhyt toimintamatka ei mahdollistanut suoraa Atlantin ylitystä, joten nopeusetua menetettiin välilaskussa. Matkustusmukavuus oli potkurikoneisiin verrattuna hyvä. Penkit oli sijoitettu väljästi ja paineistettu matkustamo oli hiljaisempi. Koneessa oli keittiö ja ruoka tarjoiltiin posliiniastioista.[1]

Tarkoituksena oli saada kone kaupalliseen käyttöön vuonna 1952. D.H.106 Cometin ensilento lennettiin 27. heinäkuuta 1949. Comet 1:n liikennöinti alkoi 22. tammikuuta 1952. Ensimmäinen matkustajalento Lontoosta Johannesburgiin tapahtui 2. toukokuuta 1952. Edinburghin herttua Philip palasi Helsingin olympialaisista Comet 1 G-ALYS -koneella 4. elokuuta 1952.

Uuden tyyppinen kone joutui useaan onnettomuuteen. Potkurikoneisiin tottuneet lentäjät tekivät virheitä ja huonolla säällä oli osuutensa. Kolmen selvittämättä jääneen onnettomuuden konetyyppi asetettiin lentokieltoon tutkimusten ajaksi vuonna 1954. Näistä ensimmäinen oli 2. toukuuta 1953, kun Comet G-ALYV putosi nopeasti lentoonlähdön jälkeen Kalkutassa ja kaksi seuraavaa olivat tammikuussa ja huhtikuussa 1954 G-ALYP ja G-ALYY Cometit putosivat ilman selvää syytä. Comet oli Englannissa merkittävä kansallinen symboli ja Winston Churchill päätti, että arvoituksen ratkaisemisessa ei säästellä rahaa eikä vaivaa. Syyksi paljastui metallin väsyminen, mikä aiheutui toistuvista paineistuksen muutoksista nousuissa ja laskuissa. Ohut metalli suurten ja nelikulmaisten ikkunoiden ympärillä alkoi halkeilla ja lopulta aiheutti räjähdysmäisen paineistuksen menetyksen ja rungon hajoamisen. Kaikki Cometit joko purettiin tai modifioitiin.[2]

Englannin lentokoneteollisuuden kannalta nämä onnettomuudet olivat tuhoisia. Toisaalta ensimmäisten suihkumatkustaja koneiden onnettomuudet eivät katkaisseet kehitystä kokonaan, kuten oli käynyt ilmalaivoille Hindenburgin onnettomuuden jälkeen vuonna 1937.[3]

Comet 4[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Comet 2 ja Comet 3 eivät päässeet tuotantoon asti.

BEA Airtoursin Comet 4B vuonna 1970.

Vuonna 1958 esiteltiin Comet 4, jossa oli huomattavia parannuksia alkuperäiseen Cometiin nähden. Siinä oli pidennetty runko (5,64 metriä pitempi) ja pyöreät ikkunat metallin väsymisen ehkäisemiseksi. Matkustajakapasiteetti oli melkein kaksinkertainen Comet 1:een verrattuna. Myös toimintamatka oli pitempi ja lentonopeus sekä enimmäislentoonlähtöpaino olivat suuremmat. Uusissa Rolls-Royce Avon -moottoreissa oli yli kaksinkertainen työntövoima aiempiin verrattuna. Comet 4:n ensilento oli 27. huhtikuuta 1958, liikennöinti aloitettiin samana vuonna. BOACin (British Overseas Airways Corporation) Comet 4 ehti aloittaa ensimmäisenä säännölliset Atlantin ylityslennot Lontoosta New Yorkiin kolme viikkoa ennen Pan Amin Boeing 707:ää.

Comet 4:stä kehitettiin versio Comet 4B, jossa oli pidennetty runko ja lyhyemmät siivet. Malli oli tarkoitettu lyhyen toimintamatkan lennoille. Konetyyppi tuli liikenteeseen huhtikuussa 1960. Viimeinen versio Cometista oli Comet 4C, jossa oli pitempi toimintamatka ja suurempi kantavuus. Comet 4C:ssä oli Comet 4B:n runko ja Comet 4:n siivet. Comet 4C tuli liikenteeseen myös 1960. Comet 5:n oli tarkoitus kilpailla DC-8 ja Boeing 707:n kanssa, mutta sitä ei koskaan valmistettu.

Hawker Siddeley Nimrod on Comet 4:stä kehitetty meritiedustelukone, joka tuli sotilaskäyttöön 1967 ja on ollut käytössä viime vuosiin asti.

Yhteensä 76 Comet 4 -lentokonetta luovutettiin vuosina 1958–1964. Brittiläinen Dan-Air lensi konetyypilla matkustajalentoja vuoteen 1980 asti. Britannian hallituksen vuodesta 1963 omistama Comet 4C Canopus lensi vielä 1997.

Comet 1:lle sattuneet onnettomuudet heikensivät Cometien mainetta. Lisäksi 1950-luvun lopussa reittiliikenteen aloittaneet suihkukoneet DC-8 ja Boeing 707 olivat matkustajakapasiteetiltaan huomattavasti suurempia. Tämän vuoksi Comet ei koskaan saavuttanut suurta suosiota, vain 15 lentoyhtiötä käytti konetta, eikä sitä jatkokehitetty, ja Comet 4 -koneet poistuivat liikenteestä suhteellisen nopeasti.

Teknisiä tietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljän henkilön ohjaamomiehistö (kapteeni, perämies, lentomekaanikko ja navigaattori/radisti).

Comet 1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Comet 2:n ohjaamo
  • Pituus: 28,61 metriä
  • Kärkiväli: 34,98 metriä
  • Korkeus: 8,7 metriä
  • Siipien pinta-ala: 188,3 m²
  • Suurin paino: 47 620 kg (1A 52 160 kg)
  • Polttoainesäiliöiden tilavuus: 27 300 litraa[4]
  • Matkustajakapasiteetti: 36-44 henkilöä
  • Moottorit: 4 kpl de Havilland Ghost 50 turbojet -moottoria (22,2 kN)
  • Suurin nopeus: 725 km/h
  • Toimintamatka: 2 400 km
  • Enimmäislentokorkeus: 12 800 metriä
De Havilland Comet 4B

Comet 4[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pituus: 33,98 metriä (4B ja 4C 35,97 m)
  • Kärkiväli: 34,98 metriä (4B 32,83 m)
  • Korkeus: 8,7 metriä
  • Siipien pinta-ala: 197 m² (4B 191,3 m²)
  • Paino tyhjänä: 34 210 kg (4B 35 540 kg, 4C 36 110 kg)
  • Suurin paino: 73 480 kg (4B 71 670 kg)
  • Matkustajakapasiteetti: 56-109 matkustajaa
  • Moottorit: 4 kpl Rolls-Royce Avon Mk 524/525B turbojet -moottoria (46,7 kN)
  • Suurin nopeus: 805 km/h (4B 853 km/h)
  • Toimintamatka: 5 190 km (4B 4 023 km, 4C 6 900 km)
  • Enimmäislentokorkeus: 12 200 metriä (4B 11 600 m, 4C 11 900 m)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Donald, David: The encyclopedia of world aircraft, s. 324. Leicester: Blitz Editions, 1997. ISBN 1-85605-375-X. (englanniksi)
  • Chaline, Eric: 50 konetta, jotka muuttivat maailmaa (50 Machines that Changed the Course of History). Suom. Veli-Pekka Ketola. Quid Publishing, (suom. versio Moreeni 2013), 2012. ISBN 978-952-254-160-4. Suomi

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Chaline sivut 158-159
  2. Chaline sivut 156-157
  3. Chaline sivut 155
  4. Chaline sivu 159

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta De Havilland D.H.106 Comet.