Dandy
Sivulta puuttuu 
Dandy on mieshenkilö, joka huolehtii erityisesti ulkoisista ja fyysisistä ominaisuuksistaan sekä pyrkii hienostuneeseen kielenkäyttöön ja vapaa-ajan sivistyneisiin harrastuksiin. Jotkut dandyt, eritoten Isossa-Britanniassa 1700- ja 1800-lukujen taitteessa, tavoittelivat kovasti aristokraattista olemusta, jopa kaikkein tavallisimman kansan parista tulleet. Tämän vuoksi dandyismi on usein yhdistetty jonkinlaiseen snobismiin.
Dandyismin synty voidaan liittää vallankumoukselliseen 1790-lukuun sekä Pariisissa että Lontoossa. Heini Wellingin mukaan se toimi usein aristokratian keinona erottautua alemmista luokista porvariston nousun leimaamalla vuosisadalla.[1] Toisaalta dandy on nähty myös alemmasta yhteiskuntaluokasta tulleena keikarina.[2]
Tunnettuja dandyjä olivat muun muassa Benjamin Disraeli, Charles Baudelaire, James McNeill Whistler, Beau Brummell, Oscar Wilde ja Robert de Montesquiou.
Sisällysluettelo |
Sanan etymologiaa [muokkaa]
Sana dandy ilmenee ensimmäisen kerran noin vuonna 1780 skotlantilaisessa balladissa, mutta ei sanan myöhemmän merkityksen kaltaisena. Tässä esimerkkitapauksessa voi olla kyseessä lyhennys sanasta "jack-a-dandy", josta tuli muotikäsite Napoleonin sotien aikana. Ajankohdan slangissa termi erosi "fob"-käsitteestä, jolla tarkoitettiin vain yläluokkaisesti pukeutuvaa ja käyttäytyvää kansanmiestä.lähde?
Tällä vuosisadalla dandy-sanaa käytetään leikkimielisesti adjektiivina tarkoittaen käsitteitä ”hieno” ja ”mahtava”. Kuitenkin hyvin pukeutuvaa ja itsestään huolehtivaa miestä voidaan kutsua dandyksi, joskaan dandyismi ei rajoitu aina pelkästään ulkokuoreen. Dandyismin teoreetikon Charles Baudelairen mukaan dandyismi on minäkultti ja oma instituutionsa.[3]
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Charles Baudelaire: Modernin elämän maalari ja muita kirjoituksia. Suomentanut ja selitykset laatinut Antti Nylén. Helsinki: Desura, 2001. ISBN 952-5339-10-6.
- Antti Nylén: Vihan ja katkeruuden esseet: Proosaa. Turku: Savukeidas, 2007. ISBN 978-952-5500-22-6.
- Jules Barbey d'Aurevilly: Dandyismistä ja George Brummellista. Suomentanut Antti Nylén. Sammakko, 2009. ISBN 978-952-483-110-9.
- Heini Welling: Miehinen älyllinen ja esteettinen turhamaisuus sosiaalisen arvon tekijänä - Dandyismi englantilaisessa kulttuurissa 1800-1848, Pro gradu -tutkielma, Turun yliopisto, 1997.
- Heini Welling: Turhamainen mies – narri vai sankari?, 1999. ISSN 1455-383X ja ISBN 951-96975-3-5
Tunnettuja dandyjä [muokkaa]
-
Beau Brummell
(1778-1840) -
Lordi Byron
(1788-1824) -
Benjamin Disraeli
(1804-1881) -
Charles Baudelaire
(1821-1867) -
James McNeill Whistler
(1834-1903) -
Oscar Wilde
(1854-1900) -
Robert de Montesquiou
(1855-1921) -
Jules Barbey d'Aurevilly
(1808-1889)
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Welling, Heini: Turhamainen mies – narri vai sankari?. , 1999. ISBN 951-96975-3-5.
- ↑ Kimmo, Päivi: Your eyes, illuminated like shop windows – Nan Goldin ja Charles Baudelaire shokin ja prostituution kokemusta kuvaamssa 13.4.2008. Mustekala.info Viitattu 27.10.2008.
- ↑ Baudelaire, Charles: Modernin elämän maalari ja muita kirjoituksia. Suom. Antti Nylén. Desura, 2001.
