Coregonus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Coregonus
Siika (Coregonus lavaretus)
Siika (Coregonus lavaretus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Lohikalat Salmoniformes
Heimo: Lohet Salmonidae
Suku: Coregonus
Linnaeus, 1758
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Coregonus Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Coregonus Commonsissa

Coregonus on lohikaloihin kuuluva siikojen suku. Suvun lajeja esiintyy laajalti halki pohjoisen pallonpuoliskon pohjoisosien viileissä järvivesissä. Jotkin lajit elävät myös meressä ja jokisuissa ja nousevat sisävesiin kutemaan. Suomessa katsotaan yleensä tavattavan kaksi luonnonvaraista Coregonus-lajia: siika (Coregonus lavaretus) ja muikku (Coregonus albula). Näiden lisäksi istutettuna esiintyy peledsiika (Coregonus peled).[1]

Evoluutio ja luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siikojen suvussa evoluutio on usein ollut hyvin nopeaa. Erilaisia morfologisesti, ekologisesti ja lisääntymiskäyttäytymiseltään erottuvia kantoja on kehittynyt jääkauden jälkeenkin, eri järvissä ja toisaalta saman järven sisällä. Samanlaisia muotoja on myös usein syntynyt itsenäisesti eri järvissä (konvergentti evoluutio). Tämän takia siikojen luokittelu on kauan ollut vaikeaa ja kiistanalaista. Käsitykset lajien lukumäärästä vaihtelevat suuresti. Nykykirjallisuus erottelee joskus noin 70 lajia.[2][3] Suomessa vallitsevan luokittelutavan mukaan lajeja on kuitenkin vain kymmenkunta.

Karkeammalla tasolla Coregonus-lajit on ryhmitelty kahteen alasukuun, Coregonus ("siiat") ja Leucichthys ("muikut"). Molekyylibiologiset tutkimukset ovat viitanneet siihen, ettei alasuku Leucichthys kuitenkaan edusta luonnollista, monofyleettistä ryhmää. Toisaalta nyt omaan sukuunsa Stenodus luettava nelma kuuluisi näillä perusteilla Coregonus-sukuun.

Uhanalaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet suvun ns. lajeista ovat uhanalaisia tai kuolleet sukupuuttoon. Merkittäviä hävinneiden populaatioiden asuttamia alueita ovat olleet muiden muassa Yhdysvaltojen ja Kanadan alueiden Suuret järvet sekä Euroopan Alppien vuoristossa sijaitsevat järvet. Kaikki siikakalat ovat Bernin sopimuksen III liitteen perusteella suojeltuja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hamada, M., M. Himberg, R. A. Bodaly, J. D. Reist, and N. Okada. 1998. Monophyletic origin of the genera Stenodus and Coregonus, as inferred from an analysis of the insertion of SINEs (short interspersed repetitive elements). Arch. Hydrobiol. Spec. Issues Adv. Limnol. 50:383–389.
  • Nelson, Joseph S.: Fishes of the World. 4th edition., s. 201. Wiley, 2006. ISBN 0-471-25031-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hannu Lehtonen: Iso kalakirja - Ahvenesta vimpaan. WSOY, 2003. ISBN 951-0-28134-4.
  2. Valid species of the genus Coregonus FishBase (viitattu 4.3.2010)
  3. Species in the genus Coregonus. W.N. Eschmeyer ja R. Fricke (toim.): Catalog of Fishes electronic version. California Academy of Sciences. Viitattu 15.11.2009. (englanniksi)