Charles Hartshorne

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Charles Hartshorne (5. kesäkuuta 18979. lokakuuta 2000) oli yhdysvaltalainen filosofi, joka keskittyi uskonnonfilosofiaan ja metafysiikkaan. Hän kehitti uusklassisen ajatuksen Jumalasta, sekä esitti modaalisen todistuksen Jumalan olemassaololle, joka oli kehitelmä Anselm Canterburylaisen ontologisesta todistuksesta. Hartshorne kehitti myös Alfred North Whiteheadin prosessifilosofiaa prosessiteologiaksi.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Beyond Humanism: Essays in the New Philosophy of Nature (1937, julkaistu myös nimellä Beyond Humanism: Essays in the Philosophy of Nature, 1968)
  • The Divine Relativity: A Social Conception of God (Terry-luennot, 1948)
  • The Logic of Perfection and other essays in neoclassical metaphysics (1962)
  • Philosophers Speak of God (toim. yhdessä William L. Reesen kanssa ) (1963)
  • Man's Vision of God and the Logic of Theism (1964)
  • Anselm's Discovery (1965)
  • A Natural Theology for our Time (1967)
  • The Philosophy and Psychology of Sensation (1968)
  • Creative Synthesis and Philosophic Method (1970)
  • Reality as Social Process (1971)
  • Whitehead's Philosophy: Selected Essays, 1935–1970 (1972)
  • Aquinas to Whitehead: Seven Centuries of Metaphysics of Religion (1976)
  • Whitehead's View of Reality (yhdessä Creighton Pedenin kanssa) (1981)
  • Insights and Oversights of Great Thinkers: An Evaluation of Western Philosophy (1983)
  • Creativity in American Philosophy (1984)
  • Omnipotence and Other Theological Mistakes (1984)
  • Wisdom as Moderation (1987)
  • The Darkness and The Light: A Philosopher Reflects upon His Fortunate Career and Those Who Made It Possible (1990)
  • Born to Sing: An Interpretation and World Survey of Bird Song (1992)
  • The Zero Fallacy: And Other Essays in Neoclassical Philosophy (toim. yhdessä Mohammad Valadyn kanssa) (1997)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.