Château Gaillard

Wikipedia
Ohjattu sivulta Château-Gaillard
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Näköala Château Gaillardin linnoitukselle.

Château Gaillard on nykyisin raunioina oleva keskiaikainen linnoitus, joka sjaitsee Les Andelysin kaupungin lähellä Euren departementissa, Normandian maakunnassa Ranskassa. Rauniot ovat siis Seine-joen alajuoksulla, 95 kilometriä luoteeseen Pariisista ja 40 kilometriä Rouenista. Samalla ne muodostavat palasen Ranskan historiaa sekoittaen yhteen Rikhard Leijonamielen, kirotut kuninkaat ja 800 vuotta tapahtumia tuolla Seinen rannalla.

Normandia 1100-luvun lopulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnoitus nähtynä Seineltä. Asuinosa vasemmalla, vartiotorni oikealla.

Englannin kuningas Rikhard I Leijonamieli, joka oli myös Normandian herttua ja nuoruudessaan Ranskan kuninkaan Filip II Augustuksen ystävä ja liittolainen, peri kruunun isältään Henrik II:ltä Englannin valtaistuimen ja siihen kuuluvat Ranskassa olevat läänitykset. Tämän jälkeen hän lähti kolmannelle ristiretkelle yhdessä Filip II:n kanssa. Tämän jälkeen heidän suhteensa katkesivat. Palattuaan takaisin ristiretkeltä Rikhard alkoi palauttaa menetettyjä asemiaan itäisissä läänityksissään, eritoten Normandian herttuakunnan itäosissa. Voitettuaan Ranskan kuninkaan joukot Vendômessa, hän käytti hyväkseen paavin vaatimaa välirauhaa ja toteutti projektinsa valtavasta linnoituksesta. Linnoituksen työt alkoivat vuonna 1196 ja päättyivät jo seuraavana vuonna.

Suunnaton linnoitusrakennelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vartiotorni ja ulkomuuri tasangolta nähtynä

Rikhard Leijonamielen puolustusrakennelmien kokonaisuus oli paljon laajempi ja merkittävämpi kuin se kokonaisuus, jonka me vielä tänään voimme nähdä raunioina. Puolustusjärjestelmän tarkoituksena oli mahdollistaa täydellinen Seinen sulkeminen liikenteeltä. Tasangolla olivat esimuurien kokonaisuus sekä vallihautojen ympäröimillä töyräillä esilinnakkeet. Joen rannassa olevassa soistuneessa laaksossa, kahden Andelysin linnoitetun kylän välisen maaston mitainen ympäristövallitus ja lopulta itse joessa, jossa oli linnoitettu saari sekä paksujen kettinkien muodostama esterakennelma, joka pystyi estämään kaiken liikenteen joella. Kaiken tämän keskellä kohosi juhlavana ja läpitunkemattomana tarkkailupisteenä itse Château-Galliardin linnake. Linnoitusjärjestelmän tehtävänä oli Seinen liikenteen valvonta sekä Normandian herttuakunnan pääkaupungin Rouenin suojelu.

Linnoituksen rakentaminen kalliolle kesti vajaat kaksi vuotta ja vuonna 1198 työt olivat valmiit. Linnoituksen arkkitehtuuri on saanut vaikutteita syyrialaisista linnoituksista, joihin Rikhard Leijonamieli tutustui tekemänsä ristiretken aikana. Arkkitehtuuri oli omana aikanaan erittäin modernia ja varmaan toimi esikuvana monille vastaaville rakennelmille kaikkialla Euroopassa, jopa Suomeen rakennetulle Olavinlinnalle. Linnoituksen pyöreät ja kulmattomat muurit estivät ammusten suoran kosketuksen varsinaisiin sisämuureihin ja vartiotornissa oli perus- ja esimuuri, joka suojeli hyökkäyksiltä varsinaista vartiotornia.

Aikakauden aseiden kantaman lyhyyden tähden linnaketta ei rakennettu korkeammalle kukkulalla. Rikhard rakensi eritoten puolustusjärjestelmän Cléryn kummulle, jonka sijainti muutoin oli hänen tarkoituksiinsa erinomaisen sopiva. Linnoituksessa oli kolme 120 metrin (20 metriä Seinen pinnan alapuolelle) syvyistä kaivoa, jotka oli kaivettu kalkkikiveen. Lisäksi sen perustaan oli louhittu lukuisia kellareita tarvittaville elintarvikkeille. Näin linnoitus oli tarkoitettu kestämään myös pitkäaikaista piiritystä ja oli maineeltaan pitkälti valloittamaton.

Château Gaillardin piiritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vartiotornin Seinen puoleinen muuri.

Rikhard Leijonamielen kuoltua huhtikuussa 1199 tuli kuninkaaksi hänen nuorempi veljensä Juhana Maaton, josta tuli myös Normandian herttua. Juhana solmi ranskan kanssa ns. Goulet'm rauhan 22. toukokuuta 1200. Rauha kuitenkin päättyi vuonna 1202 ja Ranskan Filip II hyökkäsi Normandiaan ja 6 000 sotilaan avulla hän piiritti Château gaillardin linnoituksen 10. elokuuta vuonna 1203. Sen jälkeen kun hän oli saanut haltuunsa saarella olevan linnoituksen ja esilinnoitusjärjestelmän, niin päätti ryhtyä taivuttamaan itse linnoitukseen siirtyneitä sotilaita ja muita asukkaita.

Linnoituksesta turvapaikan saanet läheisen kylän vanhukset, naiset ja lapset poistettiin linnoituksesta joulukuussa. Linnoitus kesti kuitenkin urhollisesti hyökkääjien piirityksen ja linnoituksen useat tulipalot ja vasta kun kolme neljäsosaa sotilaista oli menehtynyt nälkään päällikkö Roger de Lascy suostui antautumaan.

Linnoituksessa oleva armeija antautui 6. maaliskuuta vuonna 1204. Näin Filip II sai vapaan tien päättä voitokkaasti Normandian valloituksensa. Hän otti maakunnan kuninkaan suoraan hallintaan kesäkuussa 1204.

Linnoituksen kohtalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirotut kuninkaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnanpiha

Château Gaillardista tulle mielenkiintoinen historiallinen toimija 1300-luvun alun Ranskassa. Kuningas Filip IV Kaunis lopetti temppeliherrojen ritarikunnan ja sai itsensä ja poikiensa osaksi kirouksen. Tämän kirouksen ja historiallisesti tapahtuneen Suoran Kapetinki-dynastin päättymisen myötä näitä neljää kuningasta kutsutaan "kirotuiksi kuninkaiksi" (ransk. les roi maudit).

Historiassa on lukuisia tarinoita, joiden todellisuutta on vuosisatoja myöhemmin mahdoton tarkistaa. Erään tallaisen tarinan mukaan Château Gaillardin linnoituksen vartiotornin juurella, pohjoisella puolella, olevat portaat johtavat suureen maanalaiseen selliin, jossa olisi pidetty vangittuna Filip IV Kauniin miniää Burgundin Margueritea, joka oli aviorikoksesta syytetty Ludvig X Itsepäisen puoliso. Marguerite Bourgogne toki suljettiin linnoitukseen 18. kesäkuuta 1314 ja hänet kuristettiin 15. elokuuta 1315 ja hänen ruumiinsa vietiin seuraavana yönä hevosten vetämänä Vernon fransiskaanien hautausmaalle. Tämän ns. Neslen tornin skandaalin seurauksena myös toinen Filip IV Kauniin miniä, Kaarle IV Kauniin puoliso Blanche, oli suljettuna Château Gaillardin linnoitukseen, mutta hän sai kuitenkin luvan vetäytyä loppuelämäkseen luostariin.

Filip V Pitkän puoliso Jeanne, oli myös aikansa suljettuna Dourdanin linnoituksen, mutta hänet vapautettiin ja hän olikin ainoa näistä kolmesta Filip IV Kauniin miniästä, josta tuli kuningatar vuonna 1316.

Satavuotinen sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisäänkäynti esilinnaan, joka suojelee vartiotornia.

Seuraava kuuluisa linnan asukas on satavuotisen sodan aikana mm. Navarran kuningas Kaarle Paha, Ludvig X Itsepäisen tyttären Navarran kuningattaren Johannan poika, on linnoituksessa vankina Ranskan kuninkaan Juhana II Hyvän määräyksestä. Kaarle kuitenkin pakenee sieltä 9. marraskuuta 1357.

Tämän pitkäkestoisen konfliktin aikana linna joutuu useiden piiritysten kohteeksi. Vuonna 1417 se joutui englantilaisilla kuudentoista kuukauden piirityksen jälkeen, koska viimeinenkin köysi kaivosta tarvittavan veden nostamiseksi katkeaa. Jeanne d'Arcin asetoveri La Hire hyökkää linnoitusta vastaan ja valtaa sen vuonna 1429, mutta jo seuraavana vuonna se palautuu takaisin englantilaisille. Vuonna 1449 Kaarle VII Voittoisan joukot valtaavat linnakkeen ranskalle satavuotisen sodan ollessa päättymisvaiheessa.

Nykyaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tultaessa uudelle ajalle, tapahtuu linnoituksen viimeinen piiritys Navarran kuninkaan Henrikin, tulevan Ranskan kuninkaan Henrik I:n toimesta. Tämän jälkeen kuninkaallisella määräyksellä linnoitus määrätään tuhottavaksi ja muurit alas revittäviksi sekä rauniot annettaviksi paikallisille luostareille. Alarepiminen keskeytetään vuonna 1611, mutta ne alkavat ja jatkuvat uudelleen kardinaali Richelieun määräyksestä.

Vuonna 1852 Château Gaillardin linnoitus luokiteltiin valtion toimesta historialliseksi monumentiksi ja sen suojeleminen aloitettiin. Nykyisin linnoitus on suosittu turistikohde ja sinne on rakennettu entisöityjä ja suojaisia tiloja matkailutarkoituksiin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]