Carl Johan Heikel
Carl Johan Heikel (22. maaliskuuta 1786 Oulu – 23. syyskuuta 1850 Vaasa) oli suomalainen laamanni ja pormestari.[1]
Heikelin vanhemmat olivat Oulun pormestari Samuel Heikel (1739–1786) ja hänen toinen puolisonsa Maria Katarina Appelstubbe. Hän kävi Oulun triviaalikoulua ja pääsi ylioppilaaksi Turussa 1802. Heikel opiskeli oikeustiedettä Turun akatemiassa suorittaen tuomarintutkinnon 1808. Hän sai varatuomarin arvon 1811.[1]
Heikel toimi armeijan selvitysvaraston komissaarina vuodesta 1808 ja Kokkolan vt. pormestarina vuodesta 1813. Hän oli Vaasan hovioikeudessa kanslistina vuodesta 1814 ja aktuaarina vuodesta 1816. Heikelista tuli Pietarsaaren pormestari 1818 ja Oulun pormestari 1830. Hän sai laamannin arvonimen 1830. Viimeksi Heikel toimi Korsholman eteläisen tuomiokunnan tuomarina vuodesta 1835 ja Oulun laamannikunnan laamannina vuodesta 1848.[1]
Heikel oli naimisissa vuodesta 1833 Kristina Elisabet Dobbinin (1813–1896) kanssa jonka isä oli kapteeni Berndt Johan Dobbin (1763–1852). Heidän lapsiaan olivat hovioikeudenneuvos, senaattori Johan Edvard Heikel (1834–1917), apulaislääkäri Alfred Heikel (1835–1868), filosofian maisteri, lääketieteen kandidaatti Emil Heikel (1837–1872) sekä Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäinen naislääkäri Rosina Heikel (1842–1929).[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Kotivuori, Yrjö: Karl Johan Heikel. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Luettu 7.4.2016.
- ↑ Arno Forsius : Rosina Heikel (1842–1929) – Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäinen naislääkäri (Arkistoitu – Internet Archive)
|
