Bysantin–sassanidien sota (603–628)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bysantin–sassanidien sota
Osa Rooman-Persian sotia
Päivämäärä:

603628

Paikka:

Lähi-itä

Lopputulos:

Bysantin voitto

Vaikutukset:

Molemmat osapuolet heikkenivät selkeästi. Sassanidien dynastia romahti pian sodan jälkeen.

Osapuolet

Bysantin valtakunta

Sassanidien Persia

Komentajat

Fokas
Herakleios

Khosrau II
Sahrbarâz
Stepanoz I
Rhahzadh

Rooman/Bysantin–sassanidien sodat
215–217230–232237–244252–258260283296–299337–350358–363421–422440–441502–505527–532540–562572–591603–628

Bysantin–sassanidien sota (myös Bysantin–Persian sota) käytiin vuosina 603–628. Se oli viimeinen ja suurin Persian ja Rooman välisistä sodista. Sassanidit oli persialainen hallitsijasuku, joka hallitsi Persiaa ja suuria alueita Lähi-idässä vuosina 226–651. Aluksi persialaiset olivat menestyksekkäitä sodassa, mutta lopulta Bysantin keisari Herakleioksen onnistui kääntää sotaonni ja vallata takaisin Bysantin aikaisemmin menettämät alueet.

Sodan tärkeimmäksi vaikutukseksi jäi kummankin valtakunnan heikentyminen, josta muslimit hyötyivät suuresti vallatessaan lännessä laajoja alueita Bysantilta ja sassanidien valtakunnan romahtaessa idässä.

Sassanidien alkumenestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sassanidien valtakunta laajimmillaan sodan aikana. (viivoitus: sassanidien vaikutusvallan alainen)

Edellinen Bysantin (Itä-Rooman) ja Persian välinen sota oli päättynyt vuonna 591, kun keisari Maurikioksen tukema Khosrau II nousi Persian valtaistuimelle.

Bysantti ajautui sisäisiin vaikeuksiin ja sisällissotaan kun Fokas murhasi Maurikioksen marraskuussa 602 ja nousi keisariksi. Tätä persialaiset käyttivät hyväkseen ja hyökkäsivät Bysantin valtakunnan itäisiin osiin vuonna 603. Ensimmäinen vakavampi menetys tapahtui kun persialaiset valtasivat Caesarean satamakaupungin Palestiinassa vuonna 605.

Vuonna 610 Herakleios tappoi Fokaksen ja nousi uudeksi keisariksi. Seuraavana vuonna hän karkotti persialaiset Caesareasta, mutta kärsi vuonna 613 tappion kun kenraali Sahrbarâz löi hänen Antiokiaa piirittävän armeijansa. Tästä eteenpäin bysanttilaiset kärsivät kuitenkin pitkän sarjan tappioita, jotka olivat lähellä tuhota koko valtakunnan. Pelkästään vuonna 613 menetettiin Syyria, Tarsos ja Armenia, ja myös Jerusalem ryöstettiin. Persialaiset ottivat sotasaaliikseen arvokkaan Pyhän ristin, jolle Jeesuksen uskottiin ristiinnaulitun[1]. Vuonna 615 persialaiset etenivät Bosporinsalmen rannalle asti ja 619 Egypti menetettiin. Samaan aikaan avaarit ja slaavit uhkasivat valtakuntaa lännestä edeten Balkanilla; Bysantin valtakunta oli lähellä tuhoutua kokonaan.

Sotaonni kääntyy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herakleioksen aikana Vähässä-Aasiassa olevat alueet, joihin vihollinen ei ollut vielä koskenut, järjestettiin sotilaallisesti "teemoihin" (θέμα). Teemat tulivat olemaan osa Bysantin hallintoa monen vuosisadan ajan. Teemoja johti strategos, jolla oli korkein valta niin sotilas- kuin siviiliasioissa. Sotilaille annettiin maita teemoissa ja sotilaspalveluksesta tuli perinnöllinen. Teemojen ansiosta Bysantille voitiin luoda luotettava armeija eikä tarvinnut luottaa enää barbaarien palkkasotureihin.

Herakleios sai aikaan rauhansopimuksen avaarien kanssaan suurta rahasummaa vastaan. Näin hän pystyi siirtämään armeijansa Vähään-Aasiaan. Koko vuoden 622 Herakleios koulutti uutta armeijaansa teemoissa. Armeija koostui nyt suurelta osin ratsuväestä ja ratsastavat jousiampujat olivat ilmeisesti Herakleioksen mielestä erittäin tärkeä osa armeijaa. Bysantin armeija siirtyi syksyllä Armeniaan kiertäen persialaiset, jotka joutuivat jättämään valtaamansa alueet Vähässä-Aasiassa seuratessaan bysanttilaisten armeijaa. Kun armeijat lopulta kohtasivat Armeniassa, oli Bysantin menestys täydellinen ja Herakleios karkotti persialaiset Armeniasta. Vähä-Aasia vapautui persialaisten vaikutusvallasta ja Herakleois tunkeutui persialaisten sydänmaille Mesopotamiaan asti.

Herakleios joutui palaamaan Konstantinopoliin, koska avaarit uhkasivat aloittaa sodan uudestaan. Heille maksettiin lisää lunnaita, ja keisarin sukulaisia lähetettiin avaarien kaanille panttivangeiksi. Sota sassanideja vastaan jatkui vuonna 623, kun Herakleios suuntasi taas Armeniaan ja sieltä eteenpäin Ganzakiin, joka oli persialaisten uskonnollinen keskus. Kristityt kostivat nyt Jerusalemin kärsimät tuhot, kun Zarathustran temppeli poltettiin.

Persian kuningas Khorsau II antautuu Bysantin keisari Herakleiokselle.

Vuonna 626 persialaiset tekivät vastahyökkäykseen ja pääsivät Sahrbarâzin johdolla Bosporille asti. Vähän myöhemmin avaarit ja slaavit liittyivät sotaan ja alkoivat piirittää Konstantinopolia. Bysantin laivasto löi kuitenkin slaavien laivaston 10. elokuuta ja kaupunkia piirittänyt yhdistynyt persialais-slaavilaisen armeija karkotettiin. Kun keisarin veli Theodoros löi vielä toisen persialaisten armeijan, oli Sahrbarâz pakotettu vetäytymään Syyriaan.

Samalla kun pääkaupunki oli uhattuna, Herakleios oli kaukaisessa Lazicassa solmimassa liittoa kasaarien kanssa. Bysanttilaisten menestys vakuutti kasaarit ja he liittoutuivat Herakleioksen kanssa. Myöhemmin vuonna 626 he ahdistelivat persialaisia ja Herakleios pääsi etenemään uudelleen Mesopotamiaan. Joulukuussa 627 Herakleios saavutti Ninivessä ratkaisevan voiton persialaisista ja vuoteen 628 mennessä bysanttilaiset valtasivat takaisin kaikki aikaisemmin menettämänsä alueet. Samana vuonna Herakleios tunkeutui aina persialaisten pääkaupungin Ktesifonin edustalle asti, ja hankki takaisin aikaisemmin ryöstetyn Pyhän ristin. Myös Khosraun asuinpalatsi Dastegersissa vallattiin, ja hänen oli paettava. Vähän tämän jälkeen Khosrau murhattiin ja hänen poikansa Kavadh II seurasi häntä valtaistuimelle, solmien Herakleioksen kanssa pikaisesti rauhan.

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkittävin sodan seuraus oli kummankin valtakunnan, niin Bysantin kuin sassanidienkin, merkittävä heikentyminen. Tämä aukaisi Arabian niemimaalta lähteneille muslimeille mahdollisuuksien ikkunan, jota he käyttivät hyväkseen hyökkäämällä kummankin valtakunnan kimppuun.

Persian kuningas Kavadh II kuoli vain muutama kuukausi sodan päättymisen jälkeen ja sassanidien valtakunta ajautui pitkälliseen sekasorron kauteen. Valtakunta ei saanut aikaa toipua, vaan vuonna 633 muslimit hyökkäsivät Persiaan. Sassanidien valtakunta ei kestänyt painetta, vaan hajosi, ja muslimien perustama arabien maailmanvalta otti sen entiset alueet valtaansa.

Myös Bysantti kärsi sodasta laajasti: Herakleios oli joutunut kiristämään valtakunnan voimavarat äärimmilleen lyödäkseen sassanidit. Vähää-Aasiaa oli tuhottu laajalti ja Balkan oli suureksi osaksi slaavien valtaama. Myös Bysantilla oli vaikeuksia torjua muslimivalloitus, ja se menettikin pian arabeille muun muassa Syyrian, Palestiinan ja Egyptin. Kahdesti arabit piirittivät Konstantinopoliakin (674–678 ja 717–718), jota he kuitenkaan eivät onnistuneet valloittamaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kohn, George C.: Dictionary of Wars. Facts on File Publications, New York, 1986. ISBN 0 948894 091.
  • Tiainen, Jorma O. (päätoim.): Gummeruksen suuri maailmanhistoria. Ihmiskunnan Kronikka 97–1494. Gummerus Oy, Jyväskylä, Helsinki, 1988. ISBN 951-20-3263-5.
  • Treadgold, Warren T.: A History of the Byzantine State and Society. Stanford University Press, 1997. ISBN 0804726302. Google books (viitattu 30.3.2014). (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Treadgold, s. 289