Stepanoz I

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Stepanoz I (georg. სტეფანოზ I, k. 627) oli Iberian (Georgian itäosan Kartlin) ruhtinas guaramidi-dynastiasta vuosina n. 590–627. Hän sai surmansa taistellessaan maahan hyökkääviä Bysantin joukkoja vastaan.

Stepanoz oli Guaram I:n poika ja seuraaja. Toisin kuin Roomaa kannattanut isänsä, hän alkoi harjoittaa Iranille myötämielistä politiikkaa ja onnistui yhdistämään Iberian valtansa alle, vaikka hän joutuikin pysymään uskollisena sassanidi-isännilleen. Hän teki Tbilisistä pääkaupunkinsa ja puolusti sitä georgialais-iranilaisin joukoin, kun Bysantin keisari Herakleios hyökkäsi yhdessä kasaarien kanssa Iberiaan vuonna 626. Stepanoz otettiin taistelujen aikana vangiksi ja Herakleios määräsi hänet nyljettäväksi elävältä. Valtaistuimelle nostettiin Adarnase I, Stepanozin sukulainen vanhasta Khosroiani-suvusta.[1][2]

Stepanozin hallituskaudella tapahtui toinenkin Georgian historian kannalta ratkaiseva episodi. Kun Stepanoz päätti Rooman sijaan tehdä yhteistyötä Iranin kanssa, hän alkoi uskonnollisesti vastustaa Khalkedonin kirkolliskokouksen päätöksiä. Iberian katolikos omaksui tämän viralliseksi kannakseen vuonna 598 tai 599. Vuoteen 608 mennessä Georgian ortodoksinen kirkko kuitenkin palasi Khalkedonin kokouksen päätösten kannattajaksi, jolloin sen sisarinstituutio Armenian apostolinen kirkko katkaisi siihen välinsä ja ekskommunikoi sen katolikoksen Kirion I:n. Khalkedonilaisuus saavutti lopullisen voiton Iberiassa kuitenkin vasta Herakleioksen kampanjan myötä.[3]

Stepanoz I oli ensimmäinen georgialainen hallitsija, joka lisäsi lyömiensä "iberialais-sassanidilaisten" drakmojen klaavapuolelle nimikirjaimensa. Ne lyötiin symmetrisesti kolikoiden reunoille tyylitellyin georgialaisin kirjaimin. Erään lyömänsä kolikon klaavapuolelle hän asetti zarathustralaisuuden tärkeimmän symbolin eli pyhän liekin (atar) sijaan ristin, kristinuskon voiton tunnuksen. Se oli merkittävä poliittinen teko, joka ei kertonut niinkään Stepanozin suhteesta Iraniin vaan pikemminkin siitä, että hän yritti lisätä Itä-Georgian poliittista itsehallintoa ja vahvistaa kristittyä kirkkoa.[4][5]

Kivilaatassa Džvarin luostarissa Mtskhetassa mainitaan kirkon tärkeimmät rakentajat: Stepanoz patricius, Demetre hypatos ja Adarnase hypatos. Georgialaiset tutkijat ovat perinteisesti pitäneet heitä samoina henkilöinä kuin Guaramin poika Stepanoz I, Stepanoz I:n veli Demetre ja Adarnase I. Professori Cyril Toumanoff on tästä kuitenkin eri mieltä: hänen mielestään kyse on Stepanoz II:sta, Stepanoz I:n veljestä Demetrestä ja Stepanoz II:n pojasta Adarnase II:sta.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suny, Ronald Grigor: The Making of the Georgian Nation: 2nd edition, s. 26. Indiana University Press, 1994. ISBN 0253209153.
  2. Martindale, John Robert: The Prosopography of the Later Roman Empire, s. 1195-1196. Cambridge University Press, 1992. ISBN 0521072336.
  3. Suny (1994), s. 27.
  4. Djobadze, Wachtang: The Sculptures on the Eastern Facade of the Holy Cross of Mtzkheta. Oriens Christianus, 1960, nro 44, s. 118.
  5. Lang, David Marshall: The Georgians, s. 100-101. Praeger Publishers, 1966.
  6. Rapp, Stephen H.: Studies In Medieval Georgian Historiography: Early Texts And Eurasian Contexts, s. 344. Peeters Bvba, 2003. ISBN 90-429-1318-5.
Edeltäjä:
Guaram I
Iberian ruhtinas
n. 590627
Seuraaja:
Adarnase I