Bugaku
_3.jpg)
Bugaku (jap. 舞楽, suom. tanssimusiikki) on japanilaisen teatterin tai tanssin tyylilaji, jota esitettiin historiallisesti Japanin historian Heian-kauden gagakun eli keisarin hovin musiikin säestyksellä seremoniallisissa yhteyksissä, sekä nykyisin myös yleisölle avoimissa esityksissä.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bugakun edeltäjiä olivat Japaniin Kiinasta ja Koreasta 700-luvulla levinnyt musiikki ja tanssi, joka kehittyi Japanissa Heian-kaudella (794–1192) edelleen omaksi tyylikseen.[1] Bugakua on alun perin esitetty yksinomaan vain virallisissa seremonioihin liittyneissä tilaisuuksissa.[2] Seremoniat saattoivat liittyä esimerkiksi šintolaisiin tai buddhalaisiin uskonnollisiin tapahtumiin.[1] Hoviväen yksityisissä tilaisuuksissa sitä ei esitetty. Tuolloin oli myös tapana, että keisari itse osallistui näytöksiin tanssijana. Tapa on kadonnut vasta nykyajalla.[2] Yleisölle avoimia bugaku-esityksiä on järjestetty vasta toisen maailmansodan jälkeen.[3]
Piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Historiallisesti eri bugaku-tansseja oli useita satoja. Nykypäiviin tansseja on säilynyt noin 50 ja niistä vain pientä osaa esitetään edelleen säännöllisesti. Tanssien aiheet liittyvät useimmiten löyhästi historiallisiin tapahtumiin, uskonnollisiin kertomuksiin tai kansanperinteeseen. Bugaku-tanssit voidaan jakaa kahteen eri ryhmään, joita ovat vasen (sahō no mai tai samai) ja oikea (uhō no mai tai umai). Vasemman puolen tanssit ovat peräisin Kiinasta ja Intiasta, kun taas oikean puolen tanssit ovat peräisin Koreasta. Vasemmissa tansseissa esittäjät käyttävät punaisia asuja ja niitä säestää gagakun tyylilajeihin kuuluva tōgaku[3], eli vasemman puolen musiikki[2]. Oikean puolen tansseja säestää komagaku ja sen esittäjät pukeutuvat vihreisiin tai sinisiin asuihin.[3] Tōgakua saatetaan esittää instrumentaalisesti, mutta komagaku soitetaan ainoastaan tanssien yhteydessä. Tansseja säestää myös kuniburi no utamai, eli gagakuun sovitetut vanhat japanilaiset sävelmät.[2]
Mantereelta peräisin olevista bugaku-esityksissä esittäjät käyttävät näyttäviä naamioita, jotka puuttuvat esimerkiksi šintolaisissa pyhäköissä esitettävästä bugakusta.[2] Joihinkin naamoista kuuluu liikkuvia osia ja eri naamioiden on tarkoitus esittää eri hahmoja. Vanhimpien tunnetuiden naamioiden joukossa ovat Kioton Tō-jin vuonna 1468 valmistetut naamiot.[4]
Useimmissa bugaku-tansseissa on neljä tanssijaa. Esitykset saattavat tosin alkaa yhden tai kahden esittäjän tansseilla. Yhden tai kahden tanssijan kohtauksia saattaa olla myös esityksen siirtyessä vaiheesta toiseen. Tanssijoiden liikkeet ovat yleensä symmetrisiä suhteessa toisiinsa. Perinteiseen tapaan järjestetyn esityksen lava on yleisön keskellä ja yleisö esityslavan kahdella tai useammalla puolella.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b History of Bugaku Costume Tokyo National Museum. Viitattu 3.11.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Lasse Lehtonen: Japanilainen musiikki : taiko-rumpujen kuminasta J-poppiin, s. 39-45. Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-010-3.
- ↑ a b c d Arlene Yu, Jennifer Eberhardt: Bugaku: Japanese Imperial Court Dance The New York Public Library. Viitattu 3.11.2019. (englanniksi)
- ↑ Bugaku Encyclopaedia Britannica. Viitattu 3.11.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bugaku Wikimedia Commonsissa
