Bowringin sopimus
_001.jpg)
Bowringin sopimus oli sopimus, joka solmittiin Siamin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä 18. huhtikuuta 1855. Sopimus oli virallisesti kahdenkeskinen ystävyys- ja kauppasopimus, mutta käytännössä vahvemman läntisen osapuolen sanelema, koska Siamilla ei ollut mahdollisuuksia neuvotella parempia ehtoja brittiläisten sotavoimien näytettyä voimansa ensimmäisessä oopiumisodassa. Rama III:n vain viisi vuotta aiemmin Sarawakin valkoisen radžan Sir John Brooken kanssa käymät neuvottelut, jotka johtivat Siamin uhkaamiseen asevoimien käytöllä (ns. tykkivenediplomatia), olivat vielä tuoreessa muistissa. Sopimuksen allekirjoittivat kuningas Mongkut ja Hongkongin kuvernööri ja brittien lähettiläs Sir John Bowring.
Sopimuksen sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bowringin sopimuksessa Yhdistyneelle kuningaskunnalle annettiin verovapaa kauppaoikeus Siamin alueella ja oikeus käyttää maan satamia ja perustaa Bangkokiin edustusto. Samalla brittikansalaisille taattiin täydet eksterritoriaalioikeudet, joiden mukaan brittien alamaisia voitiin tuomita vain heidän omissa oikeuslaitoksissaan. Briteille annettiin myös oikeus omistaa maata tietyillä erikseen määrätyillä alueilla. Alla luetellaan sopimuksen eri kohdat:
- Yhdistynyt kuningaskunta perustaa Siamiin edustustonsa
- Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset voivat vuokrata maata Siamin alueelta
- Yhdistynyt kuningaskunta voi rakentaa Siamiin kirkon ja levittää siellä kristinoppia
- Siamin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä vallitsee vapaakauppa
- Siam voi periä tuontitullia korkeintaan kolme prosenttia arvosta
- Riisi, kala ja suola ovat tuotteita, joita ei saa tuoda Siamiin
- Jos Siam solmii sopimuksen kolmannen osapuolen kanssa paremmilla ehdoilla, nämä ehdot on suotava myös Yhdistyneelle kuningaskunnalle
- Sopimuksen ehdot ovat voimassa kymmenen vuotta, muutoksista on ilmoitettava vuosi etukäteen ja molempien osapuolten on hyväksyttävä muutokset
- Jos Yhdistyneen kuningaskunnan kansalainen syyllistyy tuomittavaan tekoon Siamissa, hänet tuomitaan omassa edustustossaan, ei Siamin oikeudessa
Sopimuksen vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bowringin sopimuksessa laaditun esimerkin mukaisesti myöhemmin myös muut ulkovallat, kuten Japani 1898 ja Venäjä 1899, solmivat samankaltaiset kauppasopimukset Siamin kanssa, mikä johti maan avautumiseen länsimaisille vaikutteille ja saattoi Siamin talouden nousuun erityisesti Bangkokin alueella. [1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Chachapon Jayaphorn - Reformation of the Thai Legal System at the Beginning of the 20th Century: Context and Origin, haettu 11.8.2007 Thaimaan avautuminen länteen juontaa osittain 1855 solmitusta Bowringin sopimuksesta Britannian ja myöhemmin myös muiden länsivaltojen kesken. Suojellakseen itsenäisyyttään Thaimaan oli luovuttava monista itsemääräämisoikeuteensa kuuluneista asioista, kuten lakien eksterritoriaalioikeudesta, oikeudesta ulkomaankaupan monopoliin ja oikeudesta määrätä vienti- ja tuontitavaroiden tullit.
