Mongkut

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Mongkut oli Thaimaan neljäs ja merkittävin Chakri-dynastian kuningas[1] vuosina 1851–1868. Rama IV:n nimellä tunnettu kuningas oli aiemmin elänyt luostarissa ja kuninkaaksi tultuaan hän ryhtyi uudistamaan maataan eurooppalaisen esimerkin mukaisesti.[2]

Ura luostarissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mongkut oli mennyt luostariin hieman ennen isänsä kuolemaa ja veljensä kruunaamista kuninkaaksi. Hän vietti luostarissa 26 vuotta ja loi merkittävän uran luostarilaitoksen uudistajana.[3] Munkkiaikanaan kuninkaan oma buddhalainen lahko Thammyutikanika sai luostarilaitoksesssa johtavan roolin.[4]

Kuninkaana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningas Mongkut

Veljensä kuoltua Mongkut luopui munkkielämästä ja muutettuaan takaisin palatsiin hänet kruunattiin 1851 kuninkaaksi lukuisten amerikkalaisten ja eurooppalaisten vieraiden läsnäollessa.[5]

Jouduttuaan solmimaan 1855 mm täyden oopiumin tuontivapauden antavan ns Bowringin sopimuksen englantilaisten kanssa Mongkut teki 1856 myös samansisältöisen sopimuksen Ranskan kanssa suojautuakseen Englannin ylivaltaa vastaan. Myöhemmin kuningas allekirjoitti samansisältöiset sopimukset useimpien eurooppalaisten valtioiden kanssa.[6]

Rama IV:n aikana suhteet länsimaihin lähenivät.[7] Uudet vaikutteet näkyivät myös kuvanveistossa ja arkkitehtuurissa[8] sekä maalaustaiteessa.[9]

Kuninkaan kuoltua hallitsijaksi nousi hänen poikansa Chulalongkorn.

Kuningas elokuvissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lännessä kuningas on tullut tunnetuksi kotiopettaja Leonowesin kirjasta Anna ja Siamin kuningas, josta on tehty myös samanniminen musikaali ja kaksi elokuvasovitusta. Kirja ja elokuvat ovat edelleen kiellettyjä Thaimaassa.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heikkilä-Horn, M, Miettinen, J.O: Kaakkois-Aasia. Historia ja kulttuurit. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2000. ISBN 951-1-15771-X.
  • Petersen, K.: Ihmiskunnan ajantieto. Suomeksi toimittanut Antero Manninen ja Pentti Papunen. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1965.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Heikkilä-Horn, s.197
  2. Petersen, s.634
  3. Heikkilä-Horn, s.197
  4. Heikkilä-Horn, s.199
  5. Heikkilä-Horn, s.198
  6. Heikkilä-Horn, s.199
  7. Heikkilä-Horn, s.227
  8. Heikkilä-Horn, s.229
  9. Heikkilä-Horn, s.231